Joulun odotukseen

(Kopioitu Miikan sivuilta)

Miika Sinervo

Ei kukaan halua armeijaan, jossa omat ampuu omiaan.

Mulle on usein laitettu muotti eteen mihin mun pitäis mahtua ja sitä mitä on olla Minä, on kommentoitu usein tuomitsevasti viestein sekä kasvotusten. Mut on aikaisemmin huhujen takia laitettu hetkellisesti sivuun vastuutehtävistä.

En kirjoita tätä sikisi, että toisin esille mitä oon käyny läpi tai syyttäisin ketää , vaan valitettavasti edelleen tällaiseen törmää eripuolilla eri yhteisöjä. Ei kenenkään pitäisi kokea sellaista, varsinkaan Seurakunnassa. Mä en tuomitse ketään henkilöitä tai joitain seurakuntia tällä viestillä. Haluun tuoda tän asian esille, koska tiedän et mun ympärillä on monia jotka ovat kokeneet saman.

Oon monien kanssa keskustellu siitä miten ikävät kokemukset seurakunnasta, ovat jättäneet syviä, kipeitä jälkiä ja valitettavasti vielä useamman kohdalla lähtemään pois kokonaan. Ei kukaan halua armeijaan, jossa omat ampuu omiaan.

Oon oppinu elämään Raamatun sanaa lukien, saattaa olla että ajan myötä se on alkanut vaikuttamaan mussa tahtomista ja tekemistä 🤔 Mun ei tarvi yrittää puskee itteäni ulkokultaisesti muotiin, mihin mä en mahdu. Armoa on se, että tällaisena epätäydellisenä mä riitän.

Ulkokultaisuus / epäterve Uskonnollisuus peittää alleen uskon päämäärän. Mun mielestä siinä kohtaa ammutaan isosti ohi targetista, jos joku ei mahdu opittuun muottiin ja ruvetaan ohjaamaan sitä kohti kommentein yms. eikä keskitytä olennaiseen mistä kaikessa lopulta todellisuudessa on kyse. Ei muutos ole syy olla uskossa, muutos on seurausta uskosta.

Jos en olis oppinut elämään sanaa lukien, ja jos en olis löytänyt sitä suhdetta mihin sana ohjaa, se mistä uskossa todellisuudessa on kyse, olisin jättänyt nää geimit kipeiden kokemuksien takia jo aikoja sitten. Mut se, mitä oon löytäny, saa mut pysymään tässä yhä vaan vahvemmin. Mun toivoni on edelleen Jeesuksen ristintyössä, ja aion pitää siitä kiinni viimeiseen asti, vaikka se monelle onkin hullutusta.

Me ihmiset ollaan vajavaisia ja tehdään virheitä. Oon pahoillani siitä, jos sulla on kipeitä kokemuksia seurakunnasta. Ne on saattanu jättää suhun syviä jälkiä, Mut mä haluun rohkaista silti suo pitämään kiinni siitä, mitä sun sydämmessä on tapahtunut. Seurakunta on parhaimmillaan yhteisö, joka tukee ja kantaa toinen toistaan. Ne ikävät kokemukset ei tarkoita sitä, että jokainen srk olisi samanlainen.

Meistä jokainen on varmasti loukattu toinen toisiamme tavalla tai toisella. Ei lähdetä syyllistämään tai syyttämään toisiamme siitä. Mielestäni on aika alkaa näkemään ihminen ihmisenä, ja osoittamaan sitä rakkautta ympärille, joka meissä vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Uskon että sillä saadaan paljon aikaiseksi.

Me tarvitaan toinen toisiamme, tehdään se ydessä. Rakennetaan yhdessä tervettä ihmisläheistä yhteisöö. Yhteys, joka kantaa yli kirkkokuntarajojen, joka koostuu samaa sydäntä kantavista tyypeistä, toinen toisiaan tukien. Sitä kohti, eiks je? 😊🙏🏻

Julkaisin uuden biisini, Viimeiseen asti näistä kokemuksista. Haluun sillä biisillä rohkaista suo pitämään kiinni, kipu hellittää vielä.

Viimeiseen asti:

Tämä tarina on niin totta myös tänä päivänä niin monen kohdalla...