Johan Juppe Lahtelan todistus

Lupa kysytty, kiitokset Johan!
·
Pakko kirjottaa aiheesta lisää josta on niin monta kertaa aikaisemminkin sanonut. Eihän kaikki näitä mun face statuksia lue, mutta ne jotka sattumalta lukee, voi toivottavasti ottaa sen rakentavasti vastaan, ja ehkä tulevaisuudessa itse olla järjen ääni vastaavanlaisissa tapauksissa mistä kirjotan.
"Kielen varassa on elämä ja kuolema, niinkuin kieltä vaalit, niin korjata hedelmää " sananlaskut 18:21
Mä todella monesti yllätyn kun kuuntelen miten kaverit ja ystävät puhuu toisilleen...
Ja vielä pahempi,sillon kun he puhuvat täysin tuntemattomista.
Meidän sanoilla ja teoilla on aina kauas kantosemmat seuraukset kuin me ajatellaan. Se mitä me sanotaan tai tehdään, kantaa kirjaimellisesti elämää tai kuolemaa.
Mä itse olin ala-asteella koulukiusattu. Porukat oli just eronnu ja käytiin vaikeita juttuja läpi. Muutettiin usein, joten Olin aina se uus poika luokassa, jolla oli vaikea kommunikoida ja yritti samalla tajuta mitä elämässä tapahtuu. Noh. Siinä ei kauan mennyt kun useat ihmiset pikkuhiljaa otti mut silmätikuks.
Mä ärsyynnyin helposti joten siitä narusta oli hyvä vetää.
Kiusattiin milloin mistäkin. Välillä vaatteista, kun muilla oli kalliit mic Macit ja Adidaksen lenkkarit, ja meillä vaan ei ollu varaa sillon just ostaa sellaisia vaatteita. Joskus kiusattiin mun faijasta, jota en lapsena hirveästi nähny. Kiusaamisella on monta muotoa ja kasvoa. Joskus vaan ärsytettiin että alkaisin tappelemaan.
Noh niin kauan kuin muistan, ihan ensimmäisestä luokasta lähtien, mulla oli helpompi käyttää nyrkkiä kuin suuta. Liian paljon tunteita pään sisällä, joita ei osannu purkaa sanoiksi.
Joten, kyllä, on painittu ja tapeltu kuudenteen luokkaan saakka aivan tarpeeksi.
Ylä asteelle kun pääsin, päätin että kukaan ei kiusaa tai saa siihen edes jalansijaa. Sanonta" paska valuu alaspäin" on totta.
Kyllä mua muutama jätkä yritti koko ylä-asteen ärsyttää, eri luokilla, mutta mulla oli jo niin paljon vihaa sisällä, että oli helppo vastata samalla lailla. Edelleen syntyy hetkellinen viha kun mietin heitä.
Ja siinä samassa aloin purkaa omaa ola muihin, ja kiusasin paria tyyppiä koko ylä-asteen. Joille vuosia myöhemmin lähetin anteeksipyyntö kirjeen jossa pyysin anteeksi kaikkea sitä vääryyttä jota he ikävä kyllä sai kokea.
Lukio tuli ja meni. Se oli uus alku ja "aikuis vaihe" iski päälle.
Muutenkin jengi oli vähän fiksumpia eikä tälläset aiheet ollu mulla enää pinnassa.
Lukion loppu puolella, sillon kun masennus alko ja myös ryyppääminen lisääntyy, alko myös viha purkautumaan eri lailla. Sanotaanko että vihasta tuli motivaattori moneen asiaan. Aloin treenaamaan samalla kamppailulajeja ja punttia aika tiheään.
Armeijaan kun pääsin, oli aika-kausia kun oli lähes joka viikonloppu tappeluita aina kun lomille pääsi ja promillet nousi.
Välillä oli omatkin paikat siteessä. Millon oli olkapäätä sijoiltaan tai vähän tummempi silmäkulma.
Aika monta kertaa siellä Maijan kyydissä istuttiin näinä aikoina ja putkassa käytiin pari kertaa myös kääntymässä.
Tässä vaiheessa se ehkä vielä tuntu sillä lailla erilaiselta, ei ollu niin pahoja morkkiksia.
Mut sitten se alko menemään pään sisällä vaikeammaks. Kerran hakkasin kaverin kännissä enkä edes tajunnut mitä tein. Havahduin kun toinen kaveri repi mua sen päältä. Kaks kertaa pienempi frendi. Ihan syytön, vähän ärsytti vaan.
Aamulla kun näin sen turvonneet kasvot, en vaan osannu ees käsitellä asiaa. Miten mä ees pystyin tollaseen.
Toisella kerralla vedin mun hyvän kaverin faijaa kännissä turpaan. Te ette voi ees kuvitella miten vaikee juttu se oli käsitellä. ( se olin niin ristiriidassa sen kanssa mItä koin sydämessä ja mitä tein. Meidätkin luotu rakastamaan eikä vihaamaan, nyt sen ymmärrän selkeemmin miks sillon oli niin vaikea olla)
Mul oli niin paljon vihaa et mä saatoin yhen sanan takia olla valmis vetää turpaan. Kerran tulin kännissä baarista ja olin tosi vihainen. sellainen mies joukko käveli steissillä vastaan.
Mä tarkoituksella kävelin heidän keskeltä tönäisten yhtä kundia ite että sais myllyn pystyyn. Heti kun hän aukas suun, mä löin siltä etuhampaat sisään ja jätin kaverin makaamaan siihen.
Samanlaisia tapauksia oli joskus sillon tällöin.
Sit kävi niin että mun olkapää ei enää meinannu pysyy kiinni. Oli lähteny jo 10 kertaa sijoiltaan( eri syistä ) ja vasen kerran. Kerrankin jouduin tappeluun jossa jo ekalla lyönnillä irtos käsi ja kaveria vedettiin vieressä turpaan enkä voinu tehä mitään.
Mä pyörittelin mun mielessä näiden tapahtumien jälkeen todella pimeitä juttuja. Aloin kantaa puukkoa mukana, just in case...
Välillä tuli pelkotiloja. Ja välillä mä mielessäni kävin läpi miten mä hakkasin tai puukotin jonkun tietyn tyypin. Ihmisiä joiden kanssa olin tapellu. Välillä näin mielessäni miten puukotin tai hakkasin jonkun mun entisen kiusaajan. Muistan kun kerrankin istuin mun ammeen reunalla puukko kädessä ja kävin näitä juttuja läpi...
mä pariin otteeseen otin jopa muutaman tyypin osoitteet selville ja aloin punomaan erilaisia kosto ajatuksia mielessä.
Mieti...
yli 15 vuoden jälkeen mä edelleen muistin kaikki ne sanat ja teot mua kohtaan niin vahvasti että olisin halunnut vaan kostaa.
Mä kerran näin yhden näistä tyypeistä. Hän oli ihan muina miehinä. Ei varmasti edes muistanut miten paljon hän oli mua painanut sillon nuorempana alaspäin. Tai että oli ylipäätään tehnyt mitään väärää.Mut mun sisällä alko vaan sellainen raivo nousta ylös. Eikö ookkin ihan älytöntä, et monesti ne jotka on eniten aiheuttanut hallaa, ei itse edes tiedosta sitä.
Nytkin, kun mietin yhtä äijää, ja sitä miten paljon hän aiheutti harmia mulle ja ennenkaikkea mun läheisille, eikä varmasti edes tajua miten idiootti hän on ollut. Mun tekis mieli kostaa. Mä oon antanut anteeks näille ihmisille, mutta silti vanhat ajatukset voi yrittää tulla joskus hetkeksi mieleen. Tähän löytyykin hyvä raamatun paikka.
Jumala onneks opetti mulle anteeks annosta ja sai tuoda vihan tilalle todellista rakkautta ja vapautti mut kaikesta siitä entisestä roskasta. Ja näytti että se en ollu todellinen minä.
Jumala sanoo raamatussa näin. " vaikka vihastuttekin älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkää antako perkeleelle sijaa." Kirje efesolaisille 4:26-27
Me voidaan vihastua, mutta se että annetaanko me vihalle valta ja toimitaan siitä käsin on eri asia. Sun menneisyys ei määritä sun tulevaisuutta. Ja vaikka me mokattais, se ei oo maailmanloppu. Jeesuksen rakkaus tekee meissä koko ajan työtä. Ja hän muuttaa meitä enemmän hänen kaltaisekseen. Se on hänen rakkautensa joka saa meissä halun muuttua.
Jumala myös sanoo että me ollaan uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa🙏🏻
Toinen kirje korinttilaisille 5:17" Siis jos joku on kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."
Vihan sijasta meidät on luotu rakastamaan.
Ja me todella ollaan uusi luomus.
Vaikka näiden ihmisten sanoilla ja teoilla on vain osa syy kaikkeen, ja mullakin monia syitä omaan elämään liittyen ja vihalla on monta lähdettä, mä haluan muistuttaa sua siitä miten sä ens kerralla puhut sun koulussa tai työpaikalla toiselle. Tai miten te puhutte keskenänne jostain toisesta ihmisestä. Ens kerralla kun meinaat juoruta.
Jopa siitä, miten te heitätte toisistanne läppää vaikka olisitte hyviä ystäviä. Sä voit olla hauska olematta täys urpo. Sun ei tarttee painaa toista alas jotta sulla olis parempi olo. Puhu elämää ihmisille jotka on sun lähellä. Pyri nostamaan aina ylöspäin. Muista, että sun sanoilla on voima jota sä et edes ymmärrä.
Sä et ikinä voi täysin varmasti tietää mitä toinen ihminen käy elämässään läpi tai mitä hän on käynyt läpi.
Ole rohkea seisomaan rakkaudessa vaikka muut eivät sitä tekisi. Ja opettele pyytämään anteeksi. Jopa vuosien jälkeen. Se voi muuttaa toisen ihmisen elämässä todella paljon.
#speaklife #mietimitenpuhut