Tänä päivänä, jos kuulet Jeesuksen äänen?

Martti Ahvenainen

Mitä kuoleman jälkeen? Viime päivinä suomalaiset ovat saaneet lukea Vesa Matti Loirin kuolemasta. Se on varmaan muistuttanut monia elämän katoavaisuudesta.Loiri oli lahjakas taiteilija ja sympaattinen henkilö. Meitä ei ole asetettu kenenkään tuomariksi, joten voimme vain toivoa hyvää pois nukkuneille.

Ajallinen kuolema kohtaa kerran jokaista. Kysymys kuuluukin: Mitä sen jälkeen? Vain Raamattu ilmoittaa totuuden tuonpuoleisesta. On vain kaksi määränpäätä: Pelastettujen Isän luona ja kadotettujen osa Gehennassa, helvetissä. Vapahtajamme Jeesus puhui näin. Siksi hän valmisti pelastuksen jokaiselle sovintotyössään, ettei yksikään joka hänern uskoo joutuisi kadotukseen. Ovi armoon on auki. Jos fyysisen kuoleman jälkeen joutuu vaivan paikkaan hylättyään Jeesuksen, kohtaloaan ei voi enää muuttaa. Miten vavahduttava asia tämä onkaan!

Oletko sinä jo vastaanottanut pelastuksen Jeesuksessa? Älä anna maailman pettää sinua niin, että jäät epäuskoosi. Jeesuksen torjuminen on suurin synti, joka hukuttaa ihmisen.

Kirkon ja seurakunnan (uskovien)tehtävä on julistaa pelastusta ja kääntymistä Kristuksen luo syntien anteeksisaamiseksi. Se on evankeliumin ydin. Elämän tärkein asia on valmistautua matkalle, joka odottaa varmasti. Anna sentähden Jeesuksen pelastaa sinut tänään.

***

Kari Kärkkäinen

Tämä on tärkeää tietää jokaisen, valinta on tehtävä tänään.

Kehottakaa sen sijaan toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan ”tänä päivänä”, ettei kukaan teistä synnin pettämänä paatuisi. Kun siis sanotaan: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin kapinoidessanne teitte”,
Heprealaisille 3:13‭, ‬15

Jos ajattelet näitä asioita nyt, se on tehtävä tänä päivänä. Eilinen päivä on mennyt ja huomisesta ei kukaan tiedä, joten on vain tämä päivä.

Sillä Raamattu sanoo:
Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Johannes 14:6

Ei ole muuta tietä päästä Taivaaseen kuin uskomalla Jeesukseen, mitä hän on sanonut ja tehnyt. Kuollut ristillä sinun ja minun puolesta, uskotko sen?

***

Ville Turkkinen

Vesa-Matti Loiri oli tavattoman hyvä viihdetaiteilija, mutta tavallinen mies. Syntyi, eli ja kuoli.

Olen ihmetellyt näitä kepeitä multia ja monenlaisia kuolemaan liittyviä latteuksia ja muisteloita, jotkut ihan koskettavia, mutta kaikki niistä haihtuu savuna ilmaan ja unohtuu hetkessä.

Voisiko joskus kuoleman edessä pysähtyä miettimään tarkemmin kuolemaa, eikä toistaa totuttuja toivotuksia jotka ovat samaa kastia synttärionnitteluiden kanssa. Miksi oikeastaan elämme? Miksi kuolemme? Mitä sitten tapahtuu kun kuolemme?

Moni ihminen on esittänyt teorioita, suuri osa lykkää asian todellista ajattelua ja toinen suuri osa toivoo utuisesti jotain parempaa, mutta ei tiedä mitä. Kolmas ihmisryhmä lykkää asian pohdintaa tuonnemaksi, "sitten kun on lähempänä kuolemaa".

Kun on kyseessä ikuisuuskysymys, kannattaisi asian pohdintaan panostaa enemmän kuin Tieteen kuvalehden artikkelit ja opitut fraasit tai ne filosofiat, joita ihmiset ovat esittäneet pohdiskellessaan korkealentoisia abstrakteja aatoksia.

Kuoleman jälkeisestä elämästä tietää vain kuoleman luoja. Kuolema oli lankeamuksen seurausta ja Raamatussa kuoleman kerrotaan olevan palkka. Synnin palkka. Kuolema oli ihmisille. Henget eivät koe kuolemaa. Ihmisen henkikään ei koe (ensimmäistä) kuolemaa, sillä ihminen on elävä henki joka on ruumiissa.

Siellä missä ei ole syntiä, ei ole kuolemaa.

Siksi ainoa joka on päihittänyt kuoleman, oli synnitön ihminen - ja samaan aikaan Jumala, sillä Jumala itse tuli ihmiseksi, jotta lankeamuksessa menetetty alkuperäinen Jumalan hyvä suunnitelma voitaisiin palauttaa käytäntöön - ihminen ja Jumala jatkuvassa yhteydessä, ihminen Jumalan rakkauden kohteena ja Jumala ihmisen rakkauden kohteena, - vapaasta tahdosta. Ja se oli se Jumalan luoma vapaa tahto, joka salli väärän valinnankin. Ei se tullut yllätyksenä.

Se minkä Jumala valmisti ja minkä puolesta itse kärsi ja uhrautui on täytynyt olla valtavan suurenmoisen arvokas, kun se oli kaiken tämän arvoista. Ei ollut helppo tie. Toivon, että Loiri on edes viimeisinä hetkinään huutanut Jeesusta pelastajakseen, sillä Jumala ei halua, että kukaan kuolisi synneissänsä ja joutuisi kadotukseen. Sitä ei ole tehty ihmistä varten lainkaan, vaan se on saatanalle ja langenneille entisille Jumalaa palveleville henkiolennoille eli enkeleille valmistettu ikuinen paikka.

Kuoleman jälkeen mennään sinne minne sydän halajaa, joko ikuisesti olemaan yhdessä Jumalan kanssa ja yhteydessä Jumalaan tai ikuisesti Jumalasta eroon - Jumala ei pakota. Tämän maailmanajan jälkeen kuolemaa ei sitten enää ole, sekin teljetään. Sitten vapaan tahdon valinnat on tehty - karsinta on tehty ja siitä lähtien on olemassa vain Jumala ja Hänen lapsensa (ei siis iältään lapsia), eikä mitään pahuutta tai syntiä enää ole olemassa.

Vapaan tahdon ensimmäinen aikakausi oli karsinta, jolloin viljelysmaassa sai olla samaan aikaan kasvamassa rikkaruohoa ja viljaa. Sen jälkeen on vain viljaa, joka on jo valintansa tehnyt. Kyllä senkin jälkeen on vapaa tahto käsittääkseni, mutta kuvittele olevasi korvia myöten rakastunut ja onnellinen ja kaikilta tarpeilta tyydytetty, haluaisitko siitä pois?

Jeesus on Hän joka on kuollut ja noussut kuolleista, kannattaa tutustua siihen mitä Hän kuolemasta sanoo. Hän on ainoa luotettava, jolla on oma kokemuskin asiasta. Toisia ei voi opastaa sinne missä ei ole itse käynyt. Perus navigointijuttuja, mutta tällä kertaa on todellakin kyse elämästä ja kuolemasta.

***

Kari Kärkkäinen

Hyvää pohdintaa.. Lue ja pohdi. Muista tehdä myös ratkaisu!