Todistukseni

Synnyin Koillis-savolaiseen pitäjään Kaaville. Oli Tammikuun 25 päivä, Äiti oli joutunut menemään Kaavin sairaalaan synnytystä varten.
Kaikki muut lapset syntyivät kotona ja minä olin lapsikatraan seitsemäs. Minun jälkeeni vielä syntyi yksi poika. Jonka syntymän minäkin muistan, vaikka ikäni oli vasta 2 vuotta ja kymmenen kuukautta. Muistan todella hyvin, kun kätilö saapui ja meidät komennettiin olemaan tuvan puolella ja Äiti oli kamarissa, jonne kätilö myös meni.
Eikä mennyt kauaakaan kun huoneesta kuului parkumista, uusi elämä oli saanut alkunsa tässä maailmassa.

Perheessä oli nyt isän ja äidin lisäksi viisi poikaa ja kolme tyttöä.
Mahtoi siellä olla aikamoinen vilske kun vanhimman ja nuorimman ikä ero on 16 vuotta.

Lapsuusaikani oli työntäyteistä elämää, sillä kaikille riitti puuhaa kunhan vain “kynnelle” kykeni.

Kun oli kesäloma koulusta jouduimme olemaan parhaamme mukaan kasvimaalla kitkemässä tai kuokkimassa tai sitten myöhemmin heinänteossa. Sillä työtä riitti kyllä kaikille, olihan monta suuta ruokittavana.

Lapsuusaikana oli myös kuultavana paljon sotajuttuja, olihan isä ollut kummassakin sodassa mukana.
Ja mielenterveyden kannalta katsottuna puhuminen varmasti auttoi jaksamaan paremmin myös vapaa - aikana, kun sai puhua paljon. Toisaalta minulle se aiheutti sen, että useina öinä näin painajaisia. Sota oli jatkuvana paineena öisissä unissa.

Kuoleman pelko vaivasi myös ja siihen ei oikein apua tuntunut löytyvän. Viimein koitti sekin päivä, ettei tällaiset unet tai pelot enää vaikuttaneet. Tulin uskoon, Jeesus vapautti minut kuoleman pelosta sekä painajaisunista. Ihmeellinen rauha tuli sieluuni.

Tuli aika, jolloin piti päästä tanssimaan ja Kermakosken lavalla Heinävedellä oli kesäisin lavatansseja. Muutaman kaverin kanssa sitten tuumattiin yhdessä ja lähdettiin kokemaan onnea.

1968 joulukuussa menimme naimisiin ja siitä alkoi yhteinen taival puolisoina.

Koettelemus tuli sitten siitä, kun lasta ei alkanut kuulumaan, vaikka kuinka olisimme halunneet. Tämä aiheutti paljon harmia ja koetteli avioliittoa.
Tämä kyselyjen tulva: Miksi teillä ei ole lapsia? oli erittäin ahdistavaa, koska tiedossamme oli ne syyt minkä takia sitä lasta ei tullut.

Vuosi oli 1977 ja 11 syyskuuta, jolloin tein ratkaisun seurata Jeesusta.
Ennen kuin se päivä koitti, oli tapahtunut elämässäni jo paljon muutoksia.
Vaimoni sisko oli tullut uskoon ja kävi Varkauden Vapaaseurakunnassa. Meidän avioliittomme oli myrskyn silmässä, tapahtui monenlaisia vaikeita asioita. Yhteisymmärrystä ei tahtonut millään syntyä, vaan riitelyjä yms. tapahtui

Avioero tuli noin 20 avioliittovuoden jälkeen. Puoliso lähti etsimään avionnea toisen miehen kanssa, hän oli myös naimisissa ja erosi puolisostaan.

Elin yksinäisenä muutaman vuoden ja etsin Jumalan tahtoa, voiko uudelleen mennä naimisiin?
Minut oli kasvatettu sellaiseksi, ettei voi mennä uudelleen avioliittoon ja siksi kyselin sitä, mikä on Jumalan tahto tässä avioliittoasiassa. Näihin aikoihin olin jo liittynyt Varkauden Helluntaiseurakuntaan. Ja siellä oli puhumassa Pentti ja Annikki Yli- Rämi
22.1-24.1.1993 perjantaista – sunnuntaihin.

Perjantaina menin Pentin puheille kyselemään mitä mieltä Jumala on siitä, että voinko mennä naimisiin uudelleen, vaikka olen eronnut? Vastaus tuli ja koen että Jumala ei ole vastaan, koska ensimmäistä kertaa elämässäni sain kokea Pyhän Hengen kasteen.

Täytyin todella konkreettisella tavalla. En heti itse kokenut mitään, kun Pentti sanoi, että puhu uusilla kielillä, olet täyttynyt Pyhällä Hengellä. Menin kotiin ja eräs kaveri tuli luokseni vielä yhdessä rukoilemaan, mutta en sittenkään kokenut mitään. (Katso edellä linkistä mitä tapahtui)

Olin Raamatusta itse jo tutkinut, ettei ole estettä samoin oma pastorini oli sitä mieltä, ettei ole estettä.

Ja näin olin sitten varma asiasta, ettei ole mitään estettä jos löydän puolison. Raamatussa sanotaankin, että kahden tai kolmen todistuksen nojalla. Minä itse koin sen Raamatusta ja Pastorin sana ja vielä Jumala täytti Pyhällä Hengellä.