Kirjoittanut: Eija Kärkkäinen
Luukas 7: 36-50
7:37 Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta
7:38 ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.
7:39 Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."
Tuo Fariseus (Simon) Oli kutsunut Jeesuksen kotiinsa, ilmeisesti testatakseen, kuka Jeesus oikeastaan oli. Se, oliko Jeesus vanhurskas ja Jumalan poika, tai heidän odottamansa Messias, askarrutti kuitenkin heitä, vaikka he ja lain oppineet eivät tunnustaneet Jeesusta vanhurskaaksi. Ajatuksena näet oli, että he olivat tavallisen kansan yläpuolella.
Sitten tuo syntinen nainen, joka oli kuullut Jeesuksesta, ryntää Simonin kotiin mukanaan kallisarvoinen alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta. Nainen alkaa osoittaa kunnioitusta ja rakkauttaan Jeesukselle itkien ja suudellen Jeesuksen jalkoja, kuivaten kyyneleitään hiuksillaan ja voidellen kalliisti hankkimallaan voiteella.
Simon teki johtopäätöksiä mielessään: jos Jeesus olisi oikeasti edes profeetta, hän tunnistaisi hengessään ainakin, kuka tuo nainen oli, ja mitä hän puuhaili saadakseen elantonsa. Mutta Jeesus osoitti Simonille tietävänsä kuka nainen oli, puhuessaan julki Simonin ajatukset.
Jotakin oli jo tapahtunut naisen sydämessä. Hylkääminen, hyväksikäyttö ja ylenkatse oli murskannut hänen omanarvontuntonsa. Laista hän tiesi, että hänen elämänsä ei voisi koskaan saavuttaa rajaa, jolla voisi saada arvonsa takaisin. Kuultuaan Jeesuksesta, hän takertui viimeiseen oljenkorteen saadakseen edes hiukan hyväksyntää ja todellista rakkautta. Tarve oli tullut niin suureksi, että nainen oli valmis uhraamaan kalleimman aarteensa. Nimittäin se oli hinta tuosta pullosta, jonka hän oli jo maksanut antaessaan kalleimman itsestään, elääkseen. Mitkä olivat ne syyt, jotka johtivat naisen valintaan ammatin harjoittamiseensa, Raamattu ei kerro.
( Mikäli hän oli Maria, Martan ja Lasaruksen sisar, kerrotaan ainakin, että he elivät kolmisin. Milloin he olivat esimerkiksi menettäneet vanhempansa)
Ero naisen ja fariseus Simonin välillä, miten he lähestyivät Jeesusta, oli silmiin pistävää. Itämaisen vieraanvaraisuuden ja tavan mukaan, kylään tulijalta pestään hänen tomuiset jalkansa. Simonin kunnioitus Jeesusta kohtaan ei riittänyt tällaiseen. Hän asettui ns. Jeesuksen yläpuolelle kykeneväksi arvioimaan Jeesuksen vanhurskauden. Nainen käsitti, että se mitä Jeesus kykeni hänelle antamaan, oli sen arvoista, että ryntäämällä taloon saisi osakseen kaltoin kohtelun. Sydämen kovuus ja ylpeys, ajatus itse hankitusta tai myötäsyntyisestä itsekkyydestä, olivat poissa. Sen sijaan oli tarve saada paljon anteeksi, kun Simonilla ei tuntunut olevan sellaista tarvetta lainkaan. Se oli ehkä painettu menestyksen ja ihmisiltä saamansa kunnioituksen alle. Jeesus kysymyksellään osoitti myös Simonin tarpeen, vaikka se ihmiskäsityksellä mitattuna olisi pienempi. Mieleen tulee, jäikö Simon tuolloin kokonaan osattomaksi armosta, sillä merkkejä nöyrtymisestä ei kerrota.
Raamatun sana on, että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Armo on kuitenkin tarjolla kaikille. Se asettaa meidät ikään kuin samalle lähtöviivalle. Toinen tulee alhaalta ylös ja toinen ylhäältä alas.
Jääkö kuitenkin asenteisiimme ajatus totutusta. Se selvinnee matkatessamme keskenämme kohti päämäärää. Jumalan kirkkaus Pyhän Hengen läsnäolossa paljastaa sen, mikä rasittaa tai pitää meidät erossa toisistamme ja hajottaa yhteyden. Jos pidän itseäni muita parempana tai huonompana, vetäydyn suuntaan tai toiseen. Rajoitteet ovat meissä itsessämme.
Anna Jeesuksen kertoa millainen Hänen asenteensa on. Hän palauttaa arvosi, oletpa kummalla puolella tahansa tien ohessa. Hänen ihmiseksi tulemisensa ja ristin kärsimyksensä kertoo rakkauden arvon ja laadun, siemenen ylpeyden ja heikkouden kuoleman. Ylösnousemuksensa kokonaan uudesta olotilasta johon meitä kutsutaan ja valmistetaan. Se mikä on vanhaa, on kadonnut ja katoaa, uusi tulee tilalle.
Uuden luomuksen olotila pitää pois yltään vanhat heikkouden sekä itsehankitut vanhurskauden varusteet. Sisään virtaava rakkaus ja voima on todellinen vanhurskauden ja ihmisarvon varustus. Se näyttää ulospäinkin läpivalaisun kestävältä ja tavoittelemisen arvoiselta. Kun maistaa sellaista, tietää, että elämä on kestävällä pohjalla ja haasteistakin huolimatta kevyempää.
Kirjoittaja on vaimoni, Eija Kärkkäinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti