Missä ajassa me elämme?

Martti Ahvenainen

Kuinka suhtautua homoseksuaalisuuteen?

Tuskin monikaan arvasi, mihin sukupuolineutraalilla avioliittolailla pyrittiin. Sen puolustajat sanoivat " ettei se ole keneltäkään pois" jne. Nyt alamme näkemään hedelmiä.

Jokavuotinen Pride-viikko jossa kirkko samoinkuin Suomen hallituksen ministerit ovat etujoukoissa. Kunnat liputtavat. Kouluissa Seta saa opettaa vapaasti homoseksuaalisuutta. Eduskunta on säätämässä lakia, jonka mukaan on monia sukupuolia, joista lapsi saa valita. Lasten vanhemmilla ei ole oikeutta puuttua lapsensa päätökseen, jos tämä päättää vaihtaa sukupuolta. Setan opetuksia sovelletaan lastentarhoissa ja päiväkodeissa, mutta Jeesuksesta ei saa puhua.

Länsimainen sivilisaatio on käynyt tällä kaikella avoimeen hyökkäykseen Jumalaa ja hänen lyömistyötään ja kristinuskoa vastaan. Eduskuntatalon edessä pidetty kristittyjen kokous oli osoitus selkärankaisuudesta, mutta Suomen kristittyjen tulisi vielä selkeämmin sanoa mielipiteensä tätä rappiota vastaan. Se ei ole tarkoitettu ketään homoseksuaalia vastaan ihmisenä, vaan ilmiötä vastaan. Nämä kaksi asiaa on selkeästi erotettava toisistaan.

Minusta näyttää siltä, että kirkot ja seurakunnat pelkäävät puolustaa Jumalan sanaa. Myös vapaissa suunnissa on merkkejä siitä, että homoseksuaalisuus ja sen harjoittaminen on hyväksyttävää. Samalla kun olemme kaikille ihmisille ystävällisiä, meidän on kuitenkin pidettävä kiinni Jumalan sanasta, ihmisiä tuomitsematta.

Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on paljon suurempi pahempi asia kuin esimerkiksi juoppous tai ahneus, tai varastelu. Homoseksuaalisuudessa on kyse ihmiskuvan, identiteetin muuttamisesta Luojan säätämystä vastaan. Siksi Raamattu pitää sitä ihmiskunnan lankeemuksen huipentumana, joka johtaa tuomioihin, kuten Sodomassa ja Gomorrassa.

Tulemme lähivuosina näkemään yhä voimakkaampia homoseksuaalisuuden esiinmarsseja, kuten David Wilkerson ennusti Näky- kirjassaan.

Tällä kirjoituksellani en tarkoita, että seurakunnissa tulee alkaa saarnaamaan voimakkaasti homoseksuaalisuutta vastaan. Pikemminkin tarkoitan sitä, että kristittyjen johtajien ja järjestöjen pitää uskaltaa sanoa kansalle, mitä Raamattu puhuu asiasta, ja että kansaamme kohtaa tuomiot, jos avoimesti noustaan Jumalaa vastaan.

Suomen kansa tarvitsisi nyt voimakasta profeetallista sanomaa. Pohjoismaiden helluntaikirkkojen johtajat antoivat julkilausuman koronaan suhtautumisesta, mutta missä viipyy kirkkojen vetoomus parannukseen ja kääntymykseen Jumalan puoleen? Herra olkoon kansallemme armollinen!

Kari Kärkkäinen

Tämä on niin ja Aamen, totisinta totta.
Jo ensimmäisistä ajoista lähtien olen ollut sitä mieltä, että Raamatun sanoman arvovaltaa vastaan on tämä hyökkäys.

Kristilliset arvot, jotka pohjautuvat Raamattuun halutaan polkea suohon.
Saadaan aikaiseksi hävitys ja luonnottomuus valtaa ihmismielen.

Olemme tulossa aikaan, jossa on pahempaa kuin Sodomassa ja Gomorrassa.

Mutta Jeesus Kristus on Herra ja hän on kuningasten Kuningas. Mikään ohmistekoinen ei pysy vallassa ikuisesti, sillä sen loppu tulee aivan varmasti.

Meidän uskovien on sitäkin ahkerammin näytettävä värimme ja toimia niin kuin Raamattu kehoittaa.

Sillä usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy. Heprealaisille 11:1