Nöyryyden siunaus suomalaisuudessa

Kirjoittaja: Eija Kärkkäinen

Ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itsensä suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee. 2 kor 10:18

Älkää ajatelko itsestänne enempää kuin sopii, vaan ajatelkaa kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, jonka Jumala on kullekin antanut. Rm 12:3

Kun nämä kaksi asiaa ovat tasapainossa, Jumala voi nostaa esiin voimallisen suomalaisen seurakunnan. Seurakunnan tulee palata sellaiseen ”malliin”, joka nousee UT.sta ja Apostoli Paavalin opetuksista. Juuret löytyvät Raamatun alkulehdiltä ja juutalaisen kansan vaelluksesta.

Jumalan sana on jo levinnyt maahamme, mutta matkan varrella eri kulttuureista tulleet suuntaukset ovat valitettavasti saattaneet tuoda mukanaan painotuksia, jotka osin ovat saattaneet vinouttaa käsitystämme ja vaikuttaa yksilöuskoviin muodostaen uskonnollisia ulkoisia painotuksia. Sellainen ei saa aikaan elämää, vaan yritystä suorittaa uskoa. Se on uskonnollisuutta terveenkin uskonelämän keskellä.

Miten ymmärrämme ”uudestisyntymisen”? Onko Jumalan lapseksi syntyminen ymmärretty niin, että aletaan harrastaa hengellisiä asioita tai tilaisuuksissa käymistä, jopa rukousta ja Raamatun lukemista ikään kuin kulttuurisesti, tai miellyttääksemme Jumalaa ja siten taivas- tai hautapaikan ansaitsemista. Ei, olemmehan ymmärtäneet, että tähän syntymiseen tarvitsemme yhtymisen Jeesukseen ja Hänen kuolemaansa ja ylösnousemiseen ristillä. Tämä on keskeisin asia. Jumala oli Jeesuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Kaikkien ihmisten kaikki synnit, kaikkina aikoina ovat sovitetut, mutta tämä hyödyttää kutakin, kun suostuu uskomaan tämän tapahtuneen henkilökohtaisella tasolla. Sanan kuuleminen, uskominen ja sisäistäminen koskettaa Jumalan sydämen niin, että Hän luo meihin jotain uutta, uuden luomuksen, henki-ihmisen. Otamme myös uskoen vastaan ”vanhan ihmisemme” kuoleman. Kaste ”sinetöi” vanhan kuoleman ja uuden esiinnousun, heräämisen.
Eteenpäin eläessämme huomaamme, että jotain todellista tapahtui! Asiat saavat aivan uuden näkökulman! Paljon jäi pois ja uusia asioita tuli tilalle. Esimerkiksi rakastuu hengellisiin asioihin, Jeesukseen ja Jumalan sanaan. Vanha ulkoinen suorittaminen alkaa maistua ”puulta”.

Kuitenkin huomaamme, että vielä on tehtävää entisten tapojemme suhteen, ne ikään kuin uinuvat jossain ja haluaisivat uudelleen nousta esiin.

Juuri nyt pitäisi nähdä asiat niin, kuin Raamattu opettaa ja uskoa uuden luomuksemme elämään ja voimaan ja elää siitä käsin, sillä Jumala näkee meidät täydellisinä ja puhtaina, koska Jeesus ja Pyhä Henki elää meissä. Jos teemme jotain vastoin omaatuntoa tai minkä tiedämme olevan väärin ja syntiä Jumalan silmissä, tunnustamme asian, saamme anteeksi ja voiman kääntyä poispäin.
Jumalan lapsina meillä on Jumalan perheessä oma tila ja paikka. Uuden ansiosta mielellämme tottelemme Isän ohjausta ja suunnitelmaa elämäämme varten. Seurakunta on perheyhteytemme, jossa meidän tulisi löytää paikkamme, tilamme. Seurakuntaa kuvataan myös Jeesuksen Kristuksen kehona, jossa Hän on pää. Sitten Hän antoi apostolit, evankelistat profeetat, opettajat, paimenet hoitamaan, kasvattamaan ja synnyttämään. Syntymisen ja kasvamisen ihme tapahtuu kaiken aikaa ja kaikkialla Jumalan luomakunnassa.

Kun ymmärrämme ja löydämme paikkamme Jumalan suunnitelmassa, loppuu esimerkiksi kilpailu, vertailu ja muu sellainen. Olemme turvassa, meitä hoidetaan, kasvatetaan Jumalan tuntemisessa ja päämäärämme löytämisessä. Tulemme niiksi, joita jo itse asiassa olemme. Itsetuntomme paranee, emmekä koe, että tarvitsisimme suositella itseämme, sillä Jumalassa on jo luodut täydellisiksi! Jos olen käsi, en voi tavoitella jalan tehtävien hoitamista. Tiedämme, että sellainen ei ole normaalia.
Voimme ajatella kohtuullisesti tyytyen siihen, keitä olemme, kunnioittaa itseämme ja toisiamme kasvaen kutsumuksessamme. Keho toimii yhteydessä ja kokonaisuutena!

Kun itsetuntomme on heikko tai emme ymmärrä arvoamme tai emme kykene rakastamaan itseämme, se saattaa tulla ilmi esille tulemisen tarpeena. ”Kunpa pääsisin tuolle paikalle tai asemaan tai jonkin suosioon, voisin kokea itseni ehyemmäksi, tärkeämmäksi, rakastettavammaksi”. Jos tämä tapahtuisi, Jumala sen tietää, niin ehkä emme kestäisi painetta, mikä asian hoitamisen suhteen syntyy. Pietarinkin tuli oppia tämä läksy. Se, mihin hän luuli pystyvänsä, joutui koetukselle hyvin pian. Tällainen aseman tavoittelu on kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Toinen tapa meille suomalaisille saattaa olla vähätellä itseämme, pysytellä piilossa ja taka-alalla. Onko se tullut yrityksestä kelvata tai miellyttää ja sitten epäonnistua. Myös kyseessä voi olla häpeä tai trauma. Hyvin tiedämme tämän. Yhteiskunnassamme on paljon hyvää hoitoa, terapiaa, mutta hengelliset ongelmat tulee hoitaa hengellisin menetelmin Jumalan kanssa. Seurakunnan tulee toteuttaa tätäkin tehtävää.

Uskon kuitenkin, että ominaisuuksissamme ja kansassamme on maaperä ja valmius Jumalan toteuttaa suunnitelmansa lopunajan herätyksessä. Olemme kutsuttuja, Jumalan viljelys maa! Hän on muokannut peltonsa! Voimme olla kiitollisia juuristamme ja perinteistämme ja liikkua eteenpäin Jumalassa, nousta olmille paikoillemme tervehtyneinä, eheytyneinä rakastaen ja kunnioittaen Jumalaa, toinen toistamme ja itseämme.