• Mitä Raamattu sanoo öljynkullasta?
• (Koska en jaksanut etsiä Raamatun kohtaa paikan päällä, halusin jakaa tämän näin jälkikäteen)
Sakarja: 4:1-14
1 Ja Herran enkeli, joka puhutteli minua, palasi ja herätti minut, niin kuin joku herätetään unestansa.
2 Ja hän sanoi minulle: "Mitä sinä näet?" Minä vastasin: "Minä näen, katso: lampunjalka, kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä.
3 Ja kaksi öljypuuta sen ääressä, toinen öljyastian oikealla, toinen vasemmalla puolella."
4 Minä lausuin ja sanoin näin enkelille, joka puhutteli minua: "Mitä nämä ovat, Herra?"
5 Niin enkeli, joka puhutteli minua, vastasi ja sanoi minulle: "Etkö tiedä, mitä ne ovat?" Minä sanoin: "En, Herra."
6 Ja hän lausui ja sanoi minulle näin: "Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.
7 Mikä olet sinä, suuri vuori, Serubbaabelin edessä? Lakeudeksi sinä! Hän on paneva paikoillensa huippukiven huutojen kaikuessa: "Suosio, suosio sille!"
8 Ja minulle tuli tämä Herran sana:
9 "Serubbaabelin kädet ovat tämän temppelin perustaneet, ja hänen kätensä sen valmiiksi saattavat. Ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne.
10 Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?"
4:11 Ja minä lausuin ja sanoin hänelle: "Mitä ovat nämä kaksi öljypuuta lampunjalan oikealla ja vasemmalla puolella?"
12 Sitten minä toistamiseen lausuin ja sanoin hänelle: "Mitä ovat nuo kaksi öljypuun terttua kahden kultaisen putken kohdalla, jotka vuodattavat sisästänsä öljynkultaa?"
13 Niin hän sanoi minulle näin: "Etkö tiedä, mitä ne ovat?" Minä vastasin: "En, Herra."
14 Hän sanoi: "Nämä ovat ne molemmat öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä."
«Sak. 4:3», «Sak. 4:11», «Sak. 4:12», kuvaavat niitä 2 todistajaa, joitten ansiosta seurakunta saa Pyhän Hengen voitelun.
- Jumalan väkevä kirkkauden läsnäolo on valtavana keskellämme. Jumalan voima, joka koskettaa seurakuntaa. Me emme pysty itse mitään tekemään, ainoastaan antautumalla Jumalan voiman käyttöön. Hän tekee ne teot, jotka seurakunnassa tapahtuu.
- Jumala odottaa puhdistautumista ja antautumista kokonaan Hänelle.
- Jumala lähettää enkelinsä seurakunnan keskelle ja vuodattaa Henkeänsä kaiken lihan päälle.
- Enkelit palvelevat ja auttavat sekä ylistävät kanssamme Kaikkivaltiasta Jumalaa ja Jeesusta Kristusta, meidän Herraamme ja Vapahtajaamme.
Ilm.1:12-13
12 Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,
13 ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.
Ilm.11:1,4
1 Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat.
4 Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.
Aapeli Saarisalon raamatunsanakirjasta:
Öljy
Muinaisheprealaiset käyttivät pääasiallisesti oliivi-ö:yä, ruoka-ö:yä. Ö. olikin niin tärkeä Palestinan tuote, että sitä viinin (usein myös viljan) ohella mainitaan maan varsinaiseksi sadoksi, esim. «4. Moos. 18:12»; «5. Moos. 7:13»; «Neh. 10:39»; «Neh. 13:5».
Ö:yä käytettiin polttoaineena, varsinkin valaistustarkoituksiin, lampuissa, «2. Moos. 25:6»; «Matt. 25:3». "Puhdasta, survomalla saatua öljypuun ö:yä" oli säädetty poltettavaksi pyhäkön kaikkeinpyhimmän ikuisesti palavassa lampussa, «2. Moos. 27:20». Sitä käytettiin ruoaksi, «1. Aik. 12:40»; Hes «1. Aik. 16:13», ja jauhoihin sekoittamalla siitä valmistettiin leipää, «1. Kun. 17:12». Ö:stä ja hienoista jauhoista valmistetut kakut olivat osana ruokauhrista, «3. Moos. 2:1»,«3. Moos. 2:4-7». Tähän säännökseen ö. joutui varmaankin juuri siksi, että se oli kansan tavallisimpia ruoka-aineita, suureksi osaksi korvaten eläinrasvan harvinaisuutta, «1. Kun. 17:12»; «Saarn. 16:13». Siksi ö. esiintyy osana monissa uhreissa, «2. Moos. 29:23»; «3. Moos. 7:10»; «4. Moos. 6:15». Jauhoihin sekoitettu ö. kuului papin vihkimysuhriin, «2. Moos. 29:2», «2. Moos. 29:23», jokapäiväiseen polttouhriin, «2. Moos. 29:40», edelleen muihin uhreihin, «3. Moos. 14:10»; «3. Moos. 2:1», «3. Moos. 2:4», «3. Moos. 2:15»; «4. Moos. 8:8»; «4. Moos. 6:15». Pitalisten ruumiin kohtia voideltiin öljyllä, «3. Moos. 14». Syntiuhriin ei saanut panna ö:yä, «3. Moos. 5:11», vrt. «4. Moos. 15». Sitä käytettiin lääkkeenä ja haavavoiteena, «Jes. 1:6»; «Mark. 6:13», toisinaan viiniin sekoitettuna, «Luuk. 10:34». Herodeksen sairautta yritettiin lievittää panemalla hänet lämpimään ö.-kylpyyn. Ö:yä käytettiin myös hiusvoiteeksi, ja iho voideltiin ö:llä etenkin kylvyn jälkeen, «2. Sam. 14:2». Ö. oli ilon vertauskuva, sen puute merkitsi surua ja alennustilaa, «Joel 2:10»; «Ilm. 6:6». Kun sairaan puolesta rukoiltiin, voideltiin hänet ö:llä, «Mark. 6:13»; «Jaak. 5:14» s.
Nykypäivien Palestina harjoittaa vilkasta ö:n vientikauppaa. Turkin sulttaani hankki aikoinaan hienoimman ö:nsä Galileasta. Suuria ö.-määriä käytetään lisäksi saippuateollisuuden raaka-aineeksi. Ks.
Öljypuu
(Olea europaea, hepr. zajit). Tämä alk. Pyhälle maalle ominainen, mitä hyödyllisin, viiniköynnöksen ja viikunapuun kera etusijasta kilpaileva puu on levinnyt Kreikkaan, Italiaan, Etelä-Ranskaan ja Pohjois-Amerikkaan ja tullut suosituksi viljelykasviksi. Luonnonvaraisena se on pensasmainen, viljeltynä pahkurainen, jopa 10 m korkea puu, hopeapajun näköinen, harmaakuorinen. Lehdet ovat nahkeat, ikivihreät, alapuolelta hopeanhohtoiset, kukat vaaleat, pienet, vaatimattomat, ristimäiset, hedelmät, oliivit, luumunmuotoiset, kypsinä mustanvihreät, kirsikankokoiset, hedelmäliha vaaleanvihreä ja kitkerä. Ne sisältävät oivallista oliiviöljyä, joka muodostaa tärkeän tulolähteen. Öljy saadaan hedelmälihasta eikä siemenistä, parhainta öljyä ei kuitenkaan saada lihavimmista marjoista, vaan kypsymättömistä oliiveista.
Marjoja poimitaan käsin; lisäksi niitä karistetaan puusta lyömällä sauvalla kevyesti oksiin, jotta ne eivät vahingoittuisi. Mutta luonnollisesti jää vielä jonkin verran jälkeenpäin korjattavaksi ylimpiin latvoihin tai lehtien alle, «Jes. 17:5» s.; «Jes. 24:13»; «5. Moos. 24:20» (kuva Jaakobin kadonneesta suuruudesta). Joka vuosi kukkivan, mutta (ainakin Syyriassa) vain joka toinen vuosi hedelmiä antavan ö:n variseviin kukkiin verrataan petollista onnea, «Job 15:33».
Luonnonvarainen ö. (Oleaster) on piikikäsoksainen, antaa 10 kertaa vähemmän öljyä, joka kuitenkin on maukkaampaa. Ö. on kirjavanväristä puuta ja sille voi antaa mitä hienoimman kiillotuksen. Siitä olivat tehdyt molemmat kerubit ja kaikkeinpyhimmän ovet ja ovipielet, «1. Kun. 6:23», «1. Kun. 6:31», «1. Kun. 6:33». Puun öljystään ylistetyt hedelmät, «Tuom. 9:9», muodostivat sadon tärkeän osan Luvatussa maassa. Kyyhkynen ö:n-lehtineen, «1. Moos. 8:12», on pelastuksen sanoman suloinen kuva, jonka sanoman Pyhä Henki tuo. Jotkut otaksuvat «Room. 11:17»:n perusteella, että villin ö:n versoja olisi oksastettu jaloihin runkoihin: "Jerusalemissa olen monilta kuullut, että kun viljelty ö. kadottaa oksansa, niin Jordanilta noudetaan metsäö:n versoja ja oksastetaan niitä viljeltyihin runkoihin, jotka sitten antavat hyviä hedelmiä" (Schultz). Paavali tahtoo tässä kohdassa sanoa, että villin ö:n oksa (pakanat) uudistuu jalon puun (Israelin) mehusta.
Juurineen itseään alati uudistavan jalon ö:n saavuttama korkea ikä (väitteiden mukaan n. 2000 v.) tekee siitä vanhurskaan onnen vertauskuvan, «Ps. 52:10». Aina viheriöiviin ö:n vesoihin verrataan lapsia, «Ps. 128:3», puuhun verrataan Israelin kansaa menneenä aikana, «Jer. 11:16», samoin tulevana, «Hoos. 14:7». Lampunjalan molemmilla puolilla olevat ö:t Sakarjan näyssä, «Sak. 4:3», «Sak. 4:11», «Sak. 4:12», kuvaavat niitä 2 todistajaa, joitten ansiosta seurakunta saa Pyhän Hengen voitelun. Ks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti