Eija Kärkkäinen SANKAREITA, ONKO HEITÄ 🤔 Eikös ollutkin hienoa, kun Kerttu sai voittopalkinnon, ja Johanna kin menestyi hienosti. Vähän kuin olisi päässyt osalliseksi sankaruudesta itsekin😄 Pitkä harjoittelu takana, paljon hikeä ja vaivannäköä! Vaan mitä oikeastaan voikaan olla voittamisen tarpeen motiivina. Riittääkö se hetki, kun on paras ja pian on uusi kilpailu, ja sitten ei saata kaan kaikki mennä nappiin. Olisiko taustalla kenties myös halu olla huomion kohteena, saada ihailua, vai syvimmiltään olla rakkauden kohteena? Voittopalkinto, josta kyseinen sanan kohta puhuu, on pääsy "voittajana perille", ja tarkoitettu jokaiselle henkilökohtaisesti. Ei olekaan kyse siitä, kuka meistä olisi "suurin ja kaunein", tai rohkeinkaan! Sama kirjoittaja samassa kirjassa kertoo kilpailleensa hyvän kilpailun ja USKONSA säilyttäneen ja että tämän jälkeen hänelle on tallennettuna voiton seppele. Käytännössä hänet mestattiin!!! Usko Jeesukseen on kallisarvoisinta, mitä koskaan voimme tavoitella. Kilpailu käydään henkilökohtaisesti itseämme vastaan. Hävitä itsekkäälle itsellemme niin, etten enää elä Minä, vaan KRISTUS minussa. Vaatii suurta rohkeutta rukoilla, tapahtukoon SINUN tahtosi. Uskovana kin voin toteuttaa oman itsekkään luontoni haluja, vaikka olen kutsuttu näyttämään maailmalle Jumalan valtakunnan hyvyyden ja RAKKAUDEN. KRISTUS MEISSÄ, KIRKKAUDEN TOIVO. Mutta jolla ei ole Hänen Henkeään, ei ole Hänen omansa. Tätä Henkeä ei maailma voi ottaa vastaan, mutta kaikille, jotka pyytävät Jeesuksen elämäänsä, Hän itse antaa VOIMAN, tai oikeuden tulla Jumalan lapseksi ❤️ Jumalan lapsena kaikki meidän tarpeemme täyttyvät, siitäkin huolimatta, että nyt ne vielä näyttäytyvät vajavaisesti. On kyse vain uskosta! Uskosta Jumalaan ja hänen lupauksiinsa, niinkuin on kirjoitettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti