Tämä aika...

Eija Kärkkäinen

Kuinka onkaan Jumalan Sana, Raamattu, moniulotteinen, viisas ja luova.

Miten sopiikin aikaamme sananlaskujen kirjan opetukset. Kumpa ymmärtäisimme, miten onnellisiksi voisimme jo ajassa tulla, laajemminkin, kansakuntana, jos nöyrtyisimme sanan äärellä.

Suomalaisia on aikojen saatossa pidetty suorina, totuutta rakastavina. Lakimme on pitkälti perustuneet kristillisiin arvoihin. Mutta olemme ajautuneet tielle, jonka kuvittelemme johtavan vapauteen toteuttamalla itsekkyyttä ja omia mielihaluja, jotka perinteisesti on ymmärretty haitallisiksi.

Siksi ensimmäinen olisi, että puhdistuisi me synneistämme. Siihen jo tuntemamme Evankeliumi suo mahdollisuuden. Sen jälkeen Sana avautuu, ja ymmärrämme totuuden ja saamme uuden voiman jatkaa, kaiken pahuudenkin keskellä.

Sananlaskut 30:8-14
Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana.
Älä köyhyyttä minulle anna, älä rikkautta, anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, ettei minusta kylläisenä tulisi kieltäjää ja etten sanoisi: ”Kuka on Herra?” tai etten köyhtyneenä varastaisi ja tulisi käyttäneeksi väärin Jumalani nimeä.
Älä kieli palvelijasta hänen herralleen, ettei hän kiroaisi sinua ja ettet tulisi syylliseksi.
Voi sukupolvea, joka kiroaa isäänsä eikä siunaa äitiään, sukupolvea, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty saastastaan.
Voi sitä sukupolvea – kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka kopeasti se katsookaan – sukupolvea, joka tekee hampaansa miekoiksi ja leukaluunsa veitsiksi syödäkseen kurjat pois maasta ja köyhät ihmisten joukosta!