Palestiinalaishallinto suunnittelee aikovansa jälleen pyytää täysjäsenyyttä YK:ssa huolimatta siitä, että he tietävät amerikkalaisten käyttävän tarvittaessa veto-oikeuttaan. Vuoden 2012 YK:n yleiskokouksessa palestiinalaishallinto sai "tarkkailijan" aseman YK:ssa, mitä monet pitivät palestiinalaisvaltion tunnustamisena. Olemattoman valtion! (suom.huom.)
Täysjäsenyyteen edellytetään turvallisuusneuvoston hyväksyntä, missä Yhdysvalloilla on veto-oikeus. "Tiedämme, että tulemme kohtaamaan Yhdysvaltain veto-oikeuden, mutta se ei estä meitä esittämästä hakemustamme", ilmoitti palestiinalaishallinnon ulkoministeri Riyad al-Maliki. Täysjäsenyyspyynnön odotetaan tapahtuvan tulevina viikkoina.
Palestiinalaiset ovat hieman luottavaisempia sen jälkeen, kun he ovat YK: n kehitysmaiden suurimman ryhmän 77-ryhmän, puheenjohtaja. Puheenjohtaja -seremoniassa palestiinalaishallinnon johtaja Mahmoud Abbas kertoi maailman edustajille, että "Israelin jatkuva Palestiinan valtion kolonalisaatio ja miehitys heikentää kehitystä ja yhteistyökykyä, koordinointia ja estää kaikkien alueen kansojen yhtenäistä tulevaa kehitystä." (http://www.israeltoday.co.il/NewsItem/tabid/178/nid/35717/Default.aspx). Siis jälleen: olemattoman valtion! (suom.huom.)
Israelin suurlähettiläs YK: n Danny Danon reagoi kesällä tuohon YK:n tyrmistyttävään kehityssuuntaan sanoen: ”77-ryhmän tavoitteena oli alun perin helpottaa alikehittyneiden maiden taloudellista etenemistä. On valitettavaa, että siitä tulee nyt foorumi valheiden ja vihaan yllyttämisen levittämiseksi”. (http://www.themedialine.org/more-from-the-media-line/to-forge-a-state-or-demonize-israel-palestinians-to-chair-uns-group-of-77/)
Abbas väitti puolestaan, että hän on edelleen sitoutunut konfliktissa rauhanomaiseen ratkaisuun, joka johtaa täysin suvereenin palestiinalaisvaltion perustamiseen itä-Jerusalem pääkaupunkina.
Abbasin väite on ristiriidassa ensinnäkin sen käytännön tilanteen kanssa, että hän on vuosikausien ajan kieltäytynyt palaamasta neuvottelupöytään. Koko Obaman hallinnon ajan Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu on toistuvasti kutsunut Abbasia pitämään suoria rauhanneuvotteluja, mutta palestiinalaisten johtaja on kieltäytynyt, ellei Israel suostu hänen (Abbasin) päävaatimuksiinsa ennen neuvotteluja. (http://www.israeltoday.co.il/NewsItem/tabid/178/nid/35717/Default.aspx) Mikä ristiriitainenajatus neuvotteluista! (suom.huom.)
Likud -puolueeseen liittynyt aliya- ja integraatioministeri Yoav Galant ilmaisi sunnuntaina vankan kannan alueisiin, jotka Israel valloitti kuuden päivän sodassa Juudeassa ja Samariassa tapahtuneen Binyaminin alueen kiertueen aikana puhuessaan Israelin suvereniteetista ja laittamalla pisteen palestiinalaisvaltio -ajatukselle. Galant, entinen IDF: n eteläisen komentoalueen päällikkö, totesi kategorisesti: "Samarian kukkuloilta sanon selvästi: Ei palestiinalaisvaltiolle” ja kyllä Juudealle ja Samarialle.. ”On mahdotonta perustaa useampaa valtiota alueelle Jordanista länteen. Tämä on juutalaisen, sionistisen ja demokraattisen Israelin valtion alue”. Hän myös korosti juutalaisen kansan historiallisia oikeuksia maahan käyden läpi koko historian takaisin heidän esi-isiinsä. (https://worldisraelnews.com/minister-galant-calls-for-sovereignty-in-judea-and-samaria/?utm_source=MadMimi&utm_medium=email&utm_content=Likud+Minister%3A+NO+to+Palestinian+State)
Kommentointia (in English at the bottom):
Palestiinalaisille on tarjottu Israelin itsenäistymisestä lähtien viisi kertaa omaa valtiota – Ehud Barakin tarjous oli yksi laajimpia, jota sitäkään palestiinalaiset eivät – ONNEKSI – hyväksyneet.
Abbasin väitteelle sitoutumisestaan konfliktissa ”rauhanomaiseen ratkaisuun” ei käytännössä löydy hituistakaan näyttöä. Vihaan ja väkivaltaan kasvatus päiväkodista yliopistotasolle, verirahojen maksaminen terroristeille, katujen, rakennusten ja torien nimeäminen juutalaisia murhanneiden terroristien mukaan ja vaikkapa viimeisin raivostunut reagointi uuteen kauppakeskukseen, joka työllistää sekä palestiinalaisarabeja että juutalaisia kertovat päinvastaista.
Mutta mehän tiedämme, että YK:n teatteriesitykset ovat yksipuolisia ja surkeita ja että länsimaat taputtavat niille poliittisesta korrektiudesta. Sen tähden iloitsin Yoav Galantin puheesta yhtä paljon kuin Nicky Haleyn virkistävistä myrskysateista YK:ssa.
Israelin on aika tehdä radikaali siirto ja liittää itseensä ne sydänmaat, jotka sille historiallisesti kuuluvat.
Kansainliiton hyväksymä brittiläinen Palestiinan mandaattialue alkuperäisessä laajuudessaan 1920–1922 (alla oleva KUVA 1), jonka oli tarkoitus – aikaisempien sopimusten, Balfourd 1917 ja San Remo 1920 mukaan - olla kansallinen koti juutalaisille.
Britit lohkaisivat siitä kuitenkin noin 80 prosenttia arabeille, alueen jonka tunnemme Jordaniana. Jäljelle jääneen Palestiinan mandaatin rajat (alla oleva KUVA 2: Brittiläisen mandaatin rajat 1923-1948) olivat selvät. Alueella ei ollut ”länsirantaa” eikä Gazan kaistaletta. Perustuen Kansainliiton luomaan mandaattijärjestelmään Israelin omistusoikeus Juudeaan ja Samariaan on yhtä vahva kuin sen oikeus Tel Aviviin tai Jerusalemiin.
Ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden kokouksessa San Remossa 24.4.1920 tunnustettiin juutalaisten oikeudet "kotimaahansa" Palestiinassa tekemällä vuoden 1917 Balfourin julistuksesta sitova laillinen dokumentti, joka vielä myöhemmin vahvistettiin sopimuksin (1920 Treaty of Sevres and Lausanne). Se oli liitetty Kansainliiton (League of Nations) Palestiinan mandaattia koskevaan päätöslauselmaan 1922.
YK: n peruskirjan 80 artiklan 1. kohdassa nimenomaisesti vahvistetaan Kansainliiton antamien mandaattien laillisuus. The International Court of Justice määritteli kantansa näihin aikaisemmin muodostettuihin mandaattialueisiin. Se vahvisti YK:n peruskirjan artiklan numero 80 tarkoituksen. Israelin oikeutta omaan valtioonsa Kansainliiton antamien päätösten mukaisesti käsiteltiin 21.6.1971 pidetyssä istunnossa. Kansainvälinen oikeusistuin tunnusti mandaattioikeuden säilymisen Kansainliiton lopettamisesta huolimatta.
Toisin sanoen näiden kansainvälisesti ratifioitujen sopimusten mukaan alueet kuuluvat juutalaisvaltiolle. Jos aikoo kiistellä mandaattisysteemissä luoduista rajoista, se pitää ulottaa koskemaan myös kaikkien muiden Lähi-idän maiden rajoja, koska ne syntyivät samalla mandaattijärjestelmällä.
Vaikka jälkeen päin on tehty epäonnistuneet Oslo sopimukset, ne eivät poista alkuperäisiä sopimuksia. Ainoa, joka Oslo- sopimuksia on noudattanut, on Israel – johtuen kansainvälisestä painostuksesta. Palestiinalaishallinto ei ole noudattanut ensimmäistäkään kohtaa sopimuksesta, eli sen olisi pitänyt lopettaa vihaan ja väkivaltaan lietsominen. Mutta palestiinalaishallinto on ollut kansainvälisellä areenalla kuin pilalle hemmoteltu lellilapsi, jonka uhmaikä ei näytä laantumisen merkkejä.
Israelin on aika tehdä radikaali siirto!
Suomennus:Heli Hartikainen
Comments:
Since the independence of Israel, Palestinians have been offered their own state for five times - the offer of Ehud Barak was one of the broadest, but which the Palestinians did not accept. Fortunately!
There is hardly any evidence of Abbas' claim to be committed to a "peaceful solution" in the conflict. Teaching hate and violence from kindergarten to university level, paying money to terrorists, naming streets, buildings and squares with terrorists who murdered Jews, and for example the latest furious reaction to a new shopping center that employs both Palestinian Arabs and Jews – all these things reveal the opposite. But we all know that the UN's theatrical performances are one-sided and slanderous, and that Western countries are applauding them for political correctness.
That's why I enjoyed Yoav Galant's speech as much as Nicky Haley's refreshing storm rains at the UN.
It is time for Israel to make a radical move and annex the heart lands that belong to her historically.
The British Palestinian Mandate, approved by the League of Nations, in its original scope between 1920 and 1922 (Pic 1 below), which was supposed to be a national home for the Jews, according to previous agreements, Balfourd 1917 and San Remo 1920.
However, about 80 percent of the British original mandate were cut off by the Brittish, the area that we know as Jordan. The limits of the remaining Palestinian mandate (the picture 2 below: The limits of the British mandate 1923-1948) were clear. There was no ´westbank' in the area and no Gaza strip. Based on the mandate system established by the League of Nations, Israeli ownership of Judea and Samaria is as strong as its right to Tel Aviv or Jerusalem.
In the meeting of the World War I States in San Remo on April 24, 1920, the rights of the Jews to their "home land" in Palestine were recognized by making a legally binding document of the 1917 Balfour Declaration, which was later ratified by the Treaty (1920 Treaty of Sevres and Lausanne). It was annexed to the League of Nations resolution on the Palestinian mandate of 1922.
Article 80 (1) of the UN Charter expressly confirms the legality of the mandates of the League of Nations. The International Court of Justice defined its position on these previously established mandates. It reaffirmed the purpose of Article 80 of the UN Charter. The rights of Israel to its own state, in accordance with the decisions of the League of Nations, were discussed at the hearing on 21 June 1971.
The International Court of Justice recognized the maintenance of the mandate, despite the dissolution of the League of Nations. In other words, according to these internationally ratified agreements, the regions belong to the Jewish state. If you intend to dispute the boundaries created in the Mandatory system, it must be extended to the borders of all the other countries in the Middle East as well, as they were created by the same system of mandates.
Even though unsuccessful Oslo accords have been made afterwards, they do not remove the original agreements. The only one that has followed the Oslo accords is Israel - due to the international pressure. The Palestinian Authority has not complied with the first point of the Oslo accords, that is, it should have stopped the hatred and violence. But in the international arena the Palestinian Authority has been treated as a spoiled child who does not seem to show signs of settling down.
It is time for Israel to make a radical move!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti