Israelin tukimarssin puheet

PUHEET EDUSKUNNAN EDESSÄ:16.02.2018 01:15

ISRAEL-YSTÄVYYSTOIMIKUNNAN JÄRJESTÄMÄ
ISRAEL - JERUSALEM TUKIMARSSI HELSINGISSÄ SUNNUNTAINA 11.2
Kansanedustaja Peter Östman (Kd)
Kansanedustaja Mika Niikko (Ps)
Juutalaisen seurakunnan edustaja Michel Grünstein





Kansanedustaja Peter Östman (Kd)

Hyvät kuulijat. Hyvät Israel-ystävät.

Lämmin kiitos tästä mahdollisuudesta tulla puhumaan tänne Israel-marssitilaisuuteen ja tuomaan tervehdys eduskunnan Israel-ystävyysryhmästä. On ilo nähdä tällainen määrä Israelin ystäviä eduskuntatalon edessä. Teitä tarvitaan. Teidän tuoma viesti Suomen päättäjille on äärimmäisen tärkeä. Israelia ja Jerusalemia riepotellaan kansainvälisen yhteisön toimesta. EU ei ole kyennyt osoittamaan Israelille tukeaan, vaan on päinvastoin kääntänyt sille selkänsä. Oikeidenmukaisuus, tasapuolisuus ja kohtuullisuus ovat loistaneet poissaolollaan. Kun kansainvälinen yhteisö, erityisesti YK:n toimielimet Unesco mukaan lukien, ovat tuominneet ja kirjoittaneet uudelleen historiaa. YK ei päätä siitä, onko juutalaisella kansalla yhteys Jerusalemiin. Tuo yhteys on ollut olemassa 3000 vuotta ja se on kiistaton tosiasia. Mitkään päätöslauselmat eivät muuta tosiasioita. Sen tosiasian kieltäminen, että juutalaisella kansalla on yhteys Jerusalemiin, Temppelivuoreen ja koko Pyhään maahan, on käsittämätöntä.
Itselleni Suomen hallituksen Israel-kannat ovat myös olleet pettymys siihen nähden, että odotin tämän hallituksen kokoonpanolta selkeämpiä Israelia tukevia, tai ainakin aikaisempiin hallituskausiin nähden neutraalimpia linjauksia. Se, että Suomi omalta osaltaan on ollut tukemassa näitä päätöslauselmia, on vielä käsittämättömämpää.

Hyvät ystävät, yksipuolisten kannanottojen sijaan Suomen tulisi pyrkiä toimimaan rauhanvälittäjänä. Rauhanvälittäjä ottaa huomioon molempien osapuolten toiveet ja tilanteet, ei vain toisen. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että poliittinen korrektius estää tällä hetkellä eurooppalaisia politiikkoja puolustamasta Israelia Lähi-idän konfliktiin liittyvissä kysymyksissä. Vaaditaan rohkeutta olla eri mieltä kuin kaikki muut. Kiitos siitä, että osoitatte tätä rohkeutta tulemalla tänne tänään. Te olette todiste siitä, että Suomessa löytyy yhä rohkeita ihmisiä. Kunpa niitä löytyisi enemmän myöskin takana olevassa talossa.
Tällaisen marssitilaisuuden yhteydessä voinee nostaa esille myös kaikkea sitä positiivisuutta, mitä Suomen ja Israelin välillä tapahtuu. Kahdenvälisissä suhteissa tuskin on ongelmia ja ministerivierailuja on ollut puolin ja toisin. Kuitenkin sellaista kaupan, matkailun, kulttuurin, tieteen ja teknologian yhteistyön lisäämistä laajassa mitassa edelleen odotamme.

Hyvät kuulijat, Israelin vastaisuus on usein vain pelkkää peiteltyä antisemitismiä. Juutalaisviha ei ole uusi ilmiö Euroopassa, vaikka se on viime vuosina muuttanut muotoaan. Ruotsissa juutalaiset joutuvat uhkailujen kohteeksi ja monet peittävät juutalaisuutensa tai muuttavat jopa pois maasta. Ruotsissa, kuten monessa muussakin maassa, juutalaisvastaisuus on kasvanut lisääntyneen maahanmuuton kautta. Samalla antisemitismiin syyllistyvät niin äärivasemmistolaiset liikkeet kuin äärioikeistolaiset natsismia ihannoivat liikkeet. Jopa meillä Pohjanmaalla on viime aikoina jaettu ruotsalaisen äärijärjestön tuottamaa juutalaisvastaista propagandaa. Samanlaisia ilmiöitä on lähes kaikissa länsimaissa, eli Suomi ei ole mikään poikkeus.

Hyvät kuulijat, historiallinen juutalaisvastaisuus ei ole sekään hävinnyt minnekään. Hiljattain Puolan parlamentti vahvisti lain, joka kieltää puhumasta puolalaisten osallisuudesta holokaustiin. Keskitysleirejä ei saa kutsua puolalaisiksi ja puolalaisten toimia sodan aikana ei saisi penkoa. On se nyt järkyttävää, että suuri EU-maa voi tällä tavalla kieltää historiansa vuonna 2018. Puolalaisten osuutta tähän holokaustiin ei voida kieltää, eikä kiistää millään lailla. Yhtä vähän kuin me suomalaiset voimme kiistää yhteistyötämme natsi-Saksan kanssa sodan aikana.

Hyvät kuulijat, historiaa ei voi kieltää eikä meillä ole oikeutta unohtaa. Ilman historian tuntemusta emme voi ymmärtää tätä päivää. Meidän suomalaisten Israelin ystävien on jatkossakin rohkeasti muistutettava tosiasioista. Meitä tarvitaan, kun ihmiset ympärillämme ovat unohtamassa totuuden. Meidän tulee tukea Israelia ja juutalaista kansaa vääriä syytöksiä ja epäoikeudenmukaista tuomiota vastaan. Meidän tulee muistuttaa ihmisiä juutalaisvastaisuuden pitkästä ja synkästä historiasta silloin, kun ihmiset ympärillämme tuntuvat unohtavan. Emme saa unohtaa emmekä saa olla hiljaa. Äkää antako poliittisen korrektiuden tai valheiden hiljentää teitä.

Hyvät kuulijat, Suomi täytti juuri 100 vuotta ja Israel viettää keväällä 70 vuoden itsenäisyyden vuotta. Meillä on paljon yhdistäviä asioista, vaikka maantaiteellisesti olemme kaukana toisistamme. Meillä itsenäisyys on molemmille maille kalliisti puolustettu, se ei ollut mikään itsestäänselvyys, koska molemmilla on haastavat naapurit. Lipuissamme yhdistyvät symboliikka ja värit. Historiamme ei ole ollut helppo. Molemmilla on ollut omat kärsimyksensä. Jumalaan turvautuminen hädän hetkellä yhdistää meitä myös. Suomen ja Israelin kohtalon hetkissä kansat ovat rukoilleet ja olemassa olomme ja itsenäisyytemme ovat säilyneet. Köyhät ja pienet kansamme ovat saaneet nousta lyhyessä ajassa hyvinvointivaltioiden eturiviin. Molemmat kansat ovat saaneet olla myös jakamassa hyvinvoinnistaan muille maille. Tälläkin hetkellä saamme muistaa ja siunata molempia kansoja ja erityisesti lapsia ja nuoria, sillä heissä on meidän tulevaisuutemme, sekä Suomen että Israelin. Shalom Israel!



Kansanedustaja Mika Niikko (Ps)

Rauha teille ja kiitos, että olette tulleet tänään tänne!

Tämä on todellista solidaarisuutta, mitä nyt nähdään täältä eduskuntatalon portailta käsin. Tämä on ystävyyttä, mitä te osoitatte. Tämä on uskoa, mihin Raamattu on meitä kristittyjä kehottanut kääntymään, siunaamaan Israelia ja puolustamaan niitä, joita vainotaan ja sorretaan. Kiitos teille siitä. Me tiedämme sen, että hetki sitten Israel ja USA erosivat YK:n Unesco -järjestöstä sen antisemitistisen linjan johdosta. Vuonna 2009 - 2014 Unesco teki yhteensä 47 jotain maata koskevaa päätöslauselmaa. Näistä 47 päätöslauselmasta 46 kohdistui Israelia vastaan ja yksi Syyriaa. Tämä on aivan käsittämätöntä politiikkaa Euroopan alueella. Yhtään päätöslauselmaa ei tehty esim. Pohjois-Koreaa, Irania, Sudania tai muita maita vastaan, joissa vainotaan ja surmataan ihmisiä aivan liukuhihnamentaliteetilla.

Ikäväkseni täytyy todeta se, että onko tämä joku kunnia-asia, että Suomi sai Unescon hallintoneuvoston paikan vuoteen 2021 asti. Aikaisemmin Suomi ei ole saanut paikkaa tällä tavalla. Nyt, kun Suomi on paikan saanut, on hyvin tärkeää, miten sitä penkkiä käytetään, eikö totta? Meidän tulee vaatia meidän päättäjät tässä talossa, itse mukaan lukien, ajamaan oikeudenmukaista linjaa Unescossa. Meidän ei tule vaieta. Meidän ei tule hiljentyä silloin, kun jotkut muut antisemitismiä kannattavat valtiot ajavat Israelia koskevia päätöslauselmia täysin perusteettomasti.

Täällä teidän marssissanne on hyviä kylttejä. Nostan esiin muutaman ajatuksen. Esimerkiksi tässä edessä on kyltti: Pois Suomen valtion tuki rasistiselta kasvatukselta. Toisessa kyltissä, täältä katsottuna oikealla, lukee: Koulureppuun kirjoja, ei pommeja. Minulla on kädessäni Suomen ja Palestiinan kehitysyhteistyön maaohjelma 2016–2019. Tässä talossa, eduskunnassa, on päätetty, että me annamme 21, 9 miljoonaa euroa Palestiinan hallinnolle erilaisiin tehtäviin tämän neljän vuoden aikana. Tästä 21,9 miljoonasta 69 % menee koulutukseen.

Nyt me tiedämme, mitä varten me olemme. Kädessäni olevan paperin mukaan, tässä on 90 eri kohtaa, joissa on kuvattu yksityiskohtaisesti esimerkein ja kuvin, kuinka Palestiinan opetussuunnitelmassa on Israelia koskevia antisemitistisiä opetussuunnitelmia ja - ohjelmia. Nämä Palestiinan hallinnon koulutussuunnitelman asiakirjat on tarkistutettu suomalaisilla viranomaisilla. Siitä huolimatta me emme ole leikanneet avustusta tältä osin. Tämä on meille häpeäksi, täytyy todeta.

Te voitte olla luottavaisin mielien, meillä on tässä talossa monta Israelin ystävää ja Jumalaa pelkäävää kristittyä, jotka ovat tätä asiaa pitäneet esillä. Itsekin istun hallinto- ja turvallisuusneuvoston puheenjohtajan tehtävässä, jonka tehtävänä on valvoa meidän valtion budjetin valmistusta. Tässä jaostossa me päätämme mm. kehitysyhteistyömäärärahojen käytöstä ja myös sen valvonnasta. Olemme nostaneet keskustelussa esille näitä linjauksia, miten esim. on kehitysyhteistyörahoja käytetty väärin koskien Israelia. Täytyy vain todet, että puu hedelmistään tunnetaan. Ei se, että ministerit tai päättäjä sanovat teille tai meille, että me teemme asialle jotakin, vaan se, tapahtuuko muutosta. Se on se puun hedelmä. Pyydän teitä Israelin ystäviä: rukoilkaa tämän talon päättäjien puolesta. Monen päättäjän edessä on niin iso, pimeä verho, että he eivät näe sitä, mitä tapahtuu tässä maassa, Euroopan Unionin ja Israelin maan alueella. He eivät näe sitä, että antisemitismi tulee kuin varkain. Sitä työnnetään ja tuodaan joka paikasta meidän silmiemme ja meidän päätöstemme siunaamana.
Se, että esimerkiksi Suomessa vastustettiin Trumpin politiikan linjaa, kun hän tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, oli mielestäni aika lyhytnäköistä. Täällä on kyltti, jossa sanotaan: Jerusalem on Israelin pääkaupunki, Helsinki on Suomen pääkaupunki. Se on niin yksinkertaista tämä politiikka, jos ihmiset avaisivat silmänsä. Kun te kannatte näitä kylttejä, pyydän, ettette vain kanna kylttejä, vaan viette ääntä päättäjien pöytään asti. Ottakaa yhteyttä teidän alueenne valittuihin kansanedustajiin ja päättäjiin. Soittakaa heille, menkää repimään hihasta, kun tulee vaalit. Sanokaa heille: mitä sinä aiot tehdä, että Suomi on demokratiaa ajava ja oikeuksia puolustava valtio YK:ssa ja Euroopan Unionissa. Ei sellaisia ihmisiä pidä työntää politiikassa eteenpäin, jotka ajavat Suomea kirouksen ja loan alle. Meidän kristittyjen ja Israel-ystävien täytyy nostaa päämme ja tukea Israelia tekemällä sellaista politiikkaa ja sellaista kansalaisvaikuttamista, että tällainen hulluus loppuu tässä talossa.
Pyydän teitä: rukoillaan ja muistetaan rukouksin Israelia ja Suomen päättäjä, presidenttiä, hallitusta ja eduskuntaa, silloin me voitamme. Kiitos teille!





Juutalaisen seurakunnan edustaja Michel Grünstein

Tervehdys!

Minä tulen osittain sanomaan samoja asioita, kuin näissä hyvissä puheissa aikaisemmin. Mutta ne ovat tärkeitä asioita, niin se ei haittaa.
Usein Israelin ystävien, niin kristittyjen kuin juutalaistenkin, kuulee näinä Israelin vastaisina aikoina lohduttavan toinen toistaan sanomalla, että vaikka eliittimme ehkä onkin Israelia vastaan, niin tavallinen kansa kuitenkin tajuaa, millaisessa ahdingossa juutalaisvaltio on keskellä vihamielisiä arabimaita ja - kansoja. Vaikka ymmärrän, mitä tällä tarkoitetaan, pidän sitä kuitenkin käsitteellisesti virheellisenä tapana hahmottaa suomalaiset Israelin ystävät ja viholliset. Sillä ei suinkaan ole niin, että nykyiset mielipidejohtajat, vihervasemmistolaiset poliitikot, median toimittajat, yliopisto- ja kulttuuriväki, että he muodostaisivat eliitin ja me täällä tavallisen kansan. Asia on juuri päinvastoin. Me Israelin tukijat olemme suomalaista eliittiä ja mielipidejohtajat taas syvempää näkemystä vailla olevaa joukkoa. Sillä eikö eliitillä viitatakin ihmisiin, joilla on erityisen kirkas ymmärrys todellisuudesta, jotka näkevät asiat sellaisina kuin ne ovat ja jotka uskaltavat tehdä niistä oikeat johtopäätökset. Tämä määritelmä sopii erinomaisesti teihin tai meihin Israelin ystäviin, jotka olemme kokoontuneet Helsinkiin antamaan tukemme Israelille ja Jerusalemille. Mutta se ei mitenkään istu maamme Israelin vastaisiin mielipidevaikuttajiin. Hehän itsepäisesti ummistavat silmänsä Lähi-idän todellisuudelta ja jakavat tahallisesti harhaanjohtavaa tietoa palestiinalaisten ja Israelin konfliktista muille suomalaisille.

Näin ollen en arastele kutsua teitä Suomen poliittismoraaliseksi eliitiksi. Ainakaan, mitä tulee tähän yhteen meille niin tärkeään aihepiiriin, sillä Israelin ja arabikansojen pitkään jatkuneen riidan me täällä hahmotamme epäilemättä vasemmistolaisia mielipidejohtajia syvällisemmin ja siksi meidän, ei heidän, tehtävämme on tässä asiassa toimia tien näyttäjinä ja totuudenpuhujina kanssaveljillemme ja -sisarillemme. Jokainen meistä, joka kantaa Israelia sydämessään, on joutunut yhä uudelleen kuulemaan tuttujen ja tuntemattomien ihmisten vihaa ja ennakkoluuloja juutalaisvaltiota ja sen juutalaista väestönosaa kohtaan. Joskus kuulemamme puheet ovat niin karkeita, että aavistamme niiden takaa antisemitistisenkin yllykkeen. Mutta onko heidän negatiivinen asenteensa oikeastaan ihme? Mitä muuta voimme odottaa ihmisiltä, jotka ovat vuosikymmeniä joutuneet altistumaan Helsingin Sanomien vääristelylle Israelin ja arabien konfliktista, Yleisradion Israelin vastaiselle vihapropagandalle tai punavihreiden kansanedustajien enemmän tai vähemmän ääneen lausutuille toiveille juutalaisten kansalliskodin lakkauttamisesta vielä 70 vuotta Israelin itsenäistymisen jälkeen. Olen muuten omin korvin kuullut huippupoliitikkojen puhuvan juutalaisvaltion lakkauttamisesta.

Kannustan teitä voimienne mukaan haastamaan niitä ihmisiä, jotka levittävät vääriä tai pahantahtoisia tietoja Israelista ja sen suhteesta arabimaihin. Tällainen ruohonjuuritasolla toimiminen on mielestäni erittäin tärkeä ja tehokas tapa puolustaa Israelia ja samalla myös omaa mielenrauhaamme. Saatatte esimerkiksi kuulla jonkun puhuvan, kuin maailman luonnollisimpana asiana, juutalaisvaltion aggressiivisesta laajentumispolitiikasta. Kysykää silloin häneltä: eikö tällaista politiikka harjoittavan maan luulisi edes kerran olevan se osapuoli, joka aloittaa sodan naapureitaan vastaan? Kuitenkin arabit ovat joka kerta olleet sodan hyökkäävä osapuoli. Kummat siis, juutalaiset vai arabit, oikein harjoittavatkaan aggressiivista laajentumispolitiikkaa? Tai ehkä kuulette jonkun väittävän, että konflikti jatkuu näin pitkään, koska Israel ei salli vierelleen itsenäistä palestiinalaisvaltiota. Korjatkaa silloin häntä ja kertokaa, että juutalaiset ovat yhä uudelleen turhaan osoittaneet rauhanhalunsa arabeille. Itse asiassa jo ennen Israelin itsenäistymistä ja yhä uudelleen sen jälkeen. Sanokaa, että todellisuudessa rauha Israelin ja arabien välillä laskeutuu vasta, kun islamilainen maailma kykenee hyväksymään modernin juutalaisvaltion keskuuteensa ja myöntämään itselleen, että juutalainen kansa on palannut kotiseudulleen, jonne se myös aikoo jäädä. Tai jos joku alkaa selittää teille juutalaisesta kolonialismista ja palestiinalaisesta alkuperäisväestöstä, keskeyttäkää hänet ja muistuttakaa siitä, että juutalaiset ovat lähes 4000 vuotta vanha kansa, joka on asuttanut nykyistä Israelia, Juudeaa ja Samariaa katkeamattomasti yli 3000 vuoden ajan. Palestiinalaiset sen sijaan ovat noin 50 -60 vuotta vanha niin kutsuttu kansa, joita nimitettiin yksikertaisesti arabeiksi aina vuoteen 1967 asti, jollin Jordania ja Egypti hävisivät Israelille itse aloittamansa kuuden päivän sodan. Niin kauan kuin Jordania ja Egypti miehittivät niin kutsuttua Länsirantaa ja Gazaa, kukaan ei puhunut palestiinalaisesta kansasta, joille nuo alueet pitäisi luovuttaa.

Lopuksi muutama huomio nykyajan antisemitismistä. Sitä esiintyy ennen kaikkea siellä, missä kohtaamme Israelin vastaisuutta. Näin on tätä nykyä laita niin suomalaisissa tiedotusvälineissä, yliopistoissa kuin pro-palestiinalaisissa kansalaisjärjestöissäkin. Useimmat näistä yhteisöistä ovat täysin omaksuneet palestiinalaisen narratiivin ja pitävä Israelia yksipuolisesti syyllisenä verisen konfliktin jatkumiseen. Palestiinalaisten lähes päivittäiset jihadistiset terrori-iskut selitetään pois heidän turhautumisellaan ja näköalattomuudellaan. Kun seuraa suomalaista mediaa saa kuvan, että toimittajat oikeastaan jo hyväksyvät Israelin juutalaisten murhat. Asenne on aivan toinen kuin silloin, kun terroristit surmaavat ihmisiä täällä Euroopassa.

Kun tarkastelemme nykypäivänä esiintyvää juutalaisvastaisuutta, on tärkeintä oivaltaa, että sen painopiste on siirtynyt Euroopassa äärioikeistosta vihervasemmistoon ja muslimiväestöön ja että se ilmenee ennen kaikkea Israelin vastaisuutena. Vaha antisemitismi ei ole kadonnut mihinkään, mutta sen on vaikutusvoimaltaan syrjäyttänyt antisionistinen antisemitismi. Tämä niin kutsuttu uusi antisemitismi on erityisen vaarallista, koska se on niin yleistä ja samalla täysin salonkikelpoista, sillä kuka tahansa voi täällä avoimesti lietsoa vihaa juutalaisvaltiota ja sen asukkaita vastaan. Kertoa heistä mitä valheita tahansa ilman, että siitä koituu hänelle mitään seurauksia. Israelia ja israelilaisia kohdellaankin nykyään eurooppalaisissa tiedotusvälineissä suunnilleen yhtä vihamielisesti ja ennakkoluuloisesti, kuin juutalaisia ihmisiä 1900-luvun alkupuolen keskieurooppalaisessa lehdistössä vuosikymmeninä ennen holokaustia.

Tähän käytökseen saattaa kuitenkin tulla lähivuosina muutos. Useat Euroopan maat ovat hiljattain hyväksyneet International Holokaust Remembrance Alliance (IHRA) antisemitismi määritelmän, joka huomioi myös Israelin vastaisen antisemitismin ja kuvaa sitä monelta kantilta. IHRA:n määritelmän ovat toistaiseksi jo hyväksyneet Euroopan parlamentti, Itävalta, Bulgaria, Saksa, Liettua, Romania ja Iso-Britannia. Määritelmän hyväksyttämisprosessi on parhaillaan käynnissä monessa muussakin EU-maassa ja se päätyy ennen pitkää myös Suomen hallituksen ja eduskunnan pöydälle. Kun määritelmä on vähitellen hyväksytty Euroopan eri kolkissa oivallamme, että juutalaisvastaisuus - tämän maailman pitkäaikaisin viha - ei ollutkaan hävinnyt sivistyneestä yhteiskunnasta. Se oli vain muuttanut muotoa.