Kuka pelkää?
Yhden vuoden Koko tarina
Suuria ratkaisuja
Stressin herra
Pohdin asioita uudesta näkökulmasta
Maksan nyt velkoja Jumalalle
Olen vapaa
Kävin synttäreillä Maarianvaarassa, Kaisan 50 v. 1.6.91
Kävin synttäreillä Sivakkavaarassa, Tapion 60 v.
Asun Läkkisepän kadun yksiössä
Kävin synttäreillä Kaavilla, Unton 50 v. 22.6.91
Rippijuhlat, Juho 30.6.91 ohi on, voin astua aikuisuuteen.
Varkauden asuntomessut 12.7 – 11.8.91
Olin rakentamassa Karjalaista taloa, Varkauden RTV- Rakennus ky:n kautta. Puutoimitus Vinwood LTD
Heinäkuussa kävin Vuoren peikon maassa Outokummussa ja Uudessa Valamossa Heinävedellä
27.7.91 Kärkkäisten sukujuhlat Maarianvaarassa, kotipaikalla. Sisarukset perheineen mukana. 38 henk.
Posetiivinen Varkaus Jurgen Kempf esitteli posetiivejaan Posetiivifestivaaleilla, Kauppakadulla Varkaudessa 8.8.91
21-23.9.91 Risteilyllä Silja Symphonylla Tukholmassa
Ristiriitaisia tunteita
Elämä on valintoja
Tunnelmaa
Lämpöä elämään
Miehellä on nyt kasvun paikka
Mies on nyt kovilla
Nuori vanha mies
”Nykyisin mietin ennen kuin avaan suuni”
Rakastan vapautta, tarvitsen tilaa
Vanhat arvot nousevat kunniaan
Palautettu itsenäisyys
Emäntä on vielä hakusella
Kämärillä lenkillä ja valokuvaamassa, värikkäitä luonnon jälkiä
Kun lehdet putoo, niin muisto jää
Kesy kettu aterialla Pussilanjoen kanavan läheisyydessä 8.10.91
Suomalaisen miehen lukijan palstakirjoitus Warkauden Lehdessä 25.10.91: Ajatuksia, tuntoja laman keskellä:
Tällä viikolla satoi ensilumen, joka suli pois. Olemisen ”möllötystä” koko elämä! Työttömyyttä, kuinka kauan? Kuinka jaksan tällaista elämää? Pitäisi lähteä ulos, vaikka kävelemään, mittaamaan katuja kuinka monta kilometriä niitä on? Sillä olenhan nyt ”kilometritehtaalla” työssä.
Annoin linnuille auringonkukan siemeniä. Yksi on vammainen, pyrstö puuttuu, silti se lentelee yhtä iloisena, kuin muut linnut. Katselen ulos ikkunasta, siellä ne lentelee välillä puuhun ja taas takaisin lintulaudalle syömään. Siellä on talitiaisia, hömötiaisia, varpusia ja lensipä pari harakkaa katsomassa löytyisikö heillekin syötävää. Nolla keli ulkona, taivas harmaanpilven peitossa. Minä täällä sisällä, yksinäinen susi vai lammasko lienen? Istun ja ihmettelen elämän kovuutta. Miten paljon mahtuu elämään yhtä möllötystä, ei saa itseään liikkeelle. Vääriä valintojako tehnyt koko ikäni? Turhaanko elänyt yli 45 vuotta? Eikö elämän pitäisi olla vielä edessä? Mies parhaassa iässä, sanotaan! Mutta tyhjyys täyttää päiväni. Televisio ja radio syytävät silmilleni joka päivä lama, lama, lama…
Mistä saan voimaa lähteä liikkeelle? Vaikka ystävien luo, missä ystävät? Miten en ole löytänyt ystäviä Varkaudesta? Olenhan asunut yli 25 vuotta Varkaudessa. Jotenkin olen juuttunut tänne, suohonko?
Onhan täällä vettä ympärillä, on kaunista maisemaa. Tuntuu silti jotenkin sisäänlämpiävältä paikalta koko Varkaus. Jotenkin ei sytytä! Elämän syke puuttuu! En ole päässyt sisälle, vaan jäänyt jotenkin katselemaan kaikkea ulkopuolelta.
Onko tähän syynä työläiskaupungin imago, vaihtuvat ihmismassat, komennusmiehet ym tulevat ja menevät? Perheet särkyvät, ihmissuhteet riekaleina käperrymme yksinäisyyteen.
Mitä pitäisi tehdä, että elämä muuttuisi elämisen arvoiseksi? Tätä pohdin tänä harmaana päivänä.
Linnut piristävät, ne lentävät vilkkaasti ja iloisesti lintulaudallani. Ehkä sittenkin voisin löytää jonkun joka välittäisi. Sanoisi, kyllä se siitä, kyllä sinä nouset, elämä on edessäsi. Vielä tämä lama lannistetaan, vielä koittaa hetki jolloin elämä löytää tarkoituksensa!
Olemme kaikki täällä oppiaksemme jotain
Henkilökohtainen
Yksin kotona
”Joskus tunsimme itsemme hyvin yksinäisiksi”
Kohtaloa voi uhmata
”Parhaat vuodet edessä”
Katoavaisuutta
Ratkaisuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti