Ylistämisestä

Mitä ylistämiseen tulee, siitä on syytä opettaa lisää. Me emme ole täydellisiä kukaan, vaan olemme Jeesuksen veren ansiosta sitä mitä olemme. Kun kuljemme puhtaina ja vapainna Kristuksessa.
Ylistyksessä tai ylistäjinä me olemme kuninkaallisia, emme tekojen tähden, vaan Jumalan poikina ja tyttärinä. Arvo ei muutu tekojemme ansiosta. Meidän ei tule aliarvioida itseämme, koska olemme Kristuksessa.

Enempää ei tarvitse kenenkään vaatia itseltään tai toisilta. Mutta, se että joskus epäonnistumme niin sitten vähättelemme itseämme, se on tarpeetonta nöyristelyä.

Ylistäjinä olemme viemässä seurakuntaa taivaallisiin Pyhän Hengen johtamina. Ei niin, että me voisimme jotain tekemisillämme saada aikaan, mutta lauluvalinnoilla voimme saattaa seurakunnan Jumalan kiittämiseen, ylistykseen ja palvontaan, siellä Jumalan kirkkaus voi laskeutua seurakunnan ylle.

Kirjaimellisesti oikein esittäminen ei vie meitä pyhyyden läsnäoloon, vaan Jumalalle antautuminen. Pyhän Hengen läsnäolo on tärkeämpi, kuin kaikessa onnistunut ylistys.

Kun seurakuntalaiset tulevat rukoillen, jotain saavansa Jumalalta, hän varmasti antaa, koska me odotamme Hänen ilmestymistään. Tämä on juuri sitä, mitä Jumala odottaa meiltä, sillä Jumala ansaitsee kaiken huomion, kiitoksen, ylistyksen ja palvonnan. Jumala ei odota meiltä täydellisyyttä, vaan antautuneisuutta.

Synnistä on tehtävä parannusta eli täyskäännös syntielämästä. Seurakunta on uloskutsuttujen joukko, joka kilvoittelee päästäkseen perille taivaaseen Isän luo. Vaikka me elämme maailmassa, emme elä maailmallisin menoin.

Joh.17:14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17:15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
17:16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
17:18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
17:19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
17:20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
17:21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
17:22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -
17:23 minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.

Kirjoitettu 2007)