Siunataan Israelia!

Ja sinä olet asettanut kansasi Israelin omaksi kansaksesi ikuisiksi ajoiksi, ja sinä, Herra, olet tullut heidän Jumalaksensa. Niin olkoon nyt, Herra, se sana, jonka sinä olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustansa, vahva ikuisiksi ajoiksi. Tee, niinkuin olet puhunut. Silloin sinun nimesi on oleva vahva ja tuleva suureksi ikuisiksi ajoiksi, ja se on oleva: Herra Sebaot, Israelin Jumala, Jumala Israelissa. Ja palvelijasi Daavidin suku on pysyvä sinun edessäsi. Sillä sinä, minun Jumalani, olet ilmoittanut palvelijallesi rakentavasi hänelle huoneen. Siitä palvelijasi on saanut rohkeuden rukoilla sinun edessäsi. Ja nyt, Herra, sinä olet Jumala; ja kun olet luvannut palvelijallesi tämän hyvän, niin suvaitse nyt siunata palvelijasi sukua, että se pysyisi iäti sinun edessäsi. Sillä mitä sinä, Herra, siunaat, se on oleva siunattu iäti."
1. Aikakirja 17:22‭-‬27 FB38

Israel


"Palestiina kysymys;

Elämme suurten paradoksien aikaa. Israelin valtio ja muslimikansojen siihen kohdistama rikollinen sota hallitsee maailmanpolitiikkaa. Media on nielaissut halukkaasti valheen joka on alettu hyväksyä totuutena.

Valhe on väite, jonka mukaan juutalaiset "varastivat palestiinalaisten maat, kaupungit ja talot". Tätä valhetta opetetaan arabilapsille pikkulapsesta asti. Tässä on ote yhdestä palestiinalaisten oppikirjasta ... ”Palestiinan v. 1948 sota päättyi katastrofin kun sionistiset joukkiot varastivat Palestiinan ja loivat Israelin valtion.”

Katsotaanpa totuutta. Palestiina ei koskaan ollut arabivaltio, eikä koskaan ole ollut ”Palestiinan valtiota”. Palestiina -nimi otettiin käyttöön Rooman valtakunnassa, jotta voitiin rangaista juutalaisia Bar Kochban kapinan jälkeen joka suuntautui Rooman imperiumia vastaan vuosina 132-136.

Nimi Palestiina eli Filastin viittaa filistealaisiin, jotka olivat juutalaisten historiallisia kilpailijoita pyrittäessä halitsemaan Israelin rannikkolinjaa. Filistealaiset eivät olleet arabeja. Mitään arabialaista tai palestiinalaista valtiota ei koskaan ole ollut Israelin maalla, tai missään muuallakaan Lähi-idässä. Tämä merkitsee, että ei ole ollut Palestiinan valtiota jonka juutalaiset olisivat voineet varastaa tai miehittää.

Ottomaanien Turkki halitsi koko aluetta 1517-1917. Tuona aikana ei ottomaanien imperiumin sisällä ollut ainuttakaan itsenäistä kansakuntaa tai valtiota. Israelin, Jordanian, Syyrian, Libanonin, Irakin ja muiden alueen valtioiden sijainnista päättivät Euroopan valtiot I maailmansodan lopussa Turkin imperiumin raunioille. Yksi Kansainliiton ensimmäisistä luomuksista oli kotimaa israelilaisille.

Tosiasia on, että juutalaiset elivät keskeytymättä Palestiinassa 3700 vuotta. 1800-luvulta lähtien juutalaiset ovat olleet enemmistönä Jerusalemin kaupungissa. Koska Israelin valtiollinen kiinnitys Palestiinaan on vanhempi kuin minkään toisen kansakunnan, ja koska sen kansa on elänyt alueella kauemmin kuin yksikään toinen nykyisistä kansoista, Israelilla on yhtä suuri tai suurempi oikeus sijaita Lähi-idässä kuin arabivaltioilla.

Juutalaiset ovat vainotuin kansa maailmassa. He olivat Venäjän pogromien uhri ja monien itäisen ja läntisen Euroopan vainojen uhri. Natsit pyrkivät eliminoimaan koko juutalaisen väestön. Yli 6 miljoonaa juutalaista miestä, naista ja lasta murhattiin kylmäverisesti siksi että he olivat juutalaisia.

Haj Amin al Husseini, joka oli niin sanottujen palestiinalaisten (suomeksi: arabien) johtaja, teki avointa yhteistyötä Adolf Hitlerin kanssa tämän ”Lopullisen ratkaisun” puolesta.

YK:n mukaan Juudean ja Samarian viimeinen hallinnollinen elin oli Britannian mandaatti, joka määritteli juutalaisen kansakunnan alueen. Britannian mandaatista keskusteltiin San Remon konferenssissa 24. huhtikuuta 1920, se kirjoitettiin Sèvresin sopimuksessa 19. elokuuta 1920 ja sen ratifioi Kansainliitto 24. heinäkuuta 1922.

Sevresin sopimuksen kohtien 94 ja 95 mukaan ”Palestiinan mandaatti luotiin juutalaista kansaa varten” (“The mandate of Palestine (Israel) was created for the Jewish people”). Mandaatin 6. artiklan mukaan juutalaisilla on oikeus asuttaa mitä tahansa Palestiinan osaa, mukaan lukien Juudea ja Samaria.

San Remon konferenssissa v. 1920 kansainvälinen yhteisö antoi Britannialle mandaatin kotimaan perustamiseksi juutalaisille. Huomattava osa maasta, joka nykyään käsittää Jordanian ja Israelin, määriteltiin Kansainliitossa juutalaisten turvapaikaksi ja kotimaaksi. Arabit kuitenkin hyötyivät mandaatista eniten.

Vuonna 1922 Britannian siirtomaaministeri Winston Churchill antoi Transjordanian hashemiittien suvulle. Hashemiitit olivat Mekan ja Medinan pyhien paikkojen suojelijoita ja vartijoita vuosisatojen ajan. He auttoivat Britanniaa I maailmansodassa. Heidän vedotessaan Churchilliin saadakseen palkkioksi itselleen kotimaan, tämä järjesti asian niin että Transjordania annettiin hashemiiteille. Hashemiitit, jotka nykyään tunnemme Jordanian hallitsijoina, oli Saudien toimesta ajettu pois asemastaan pyhien paikkojen suojelijoina.

Juutalaisten johtaja Chaim Weitzman suostui v. 1922 antamaan 80% juutalaisille määritellystä kansallisen kodin alueesta hashemiiteille. Vastavuoroisesti juutalaiset saivat kirjallisen sopimuksen siitä, että Transjordaniasta tehtäisiin kotimaa niille arabeille jotka asuivat Palestiinan mandaatin alueella. Tämän haluavat eräät antisionistiset tahot unohtaa.

Sopimuksen allekirjoitti emiiri Feisal, joka edusti Hajadsien arabialaista kuningaskuntaa eli pyhiä alueita Mekan ja Medinan ympärillä. Tässä dokumentissa emiiri Feisal lupasi, että arabit eivät tule esittämään juutalaisille enempää vaatimuksia jos saavat tämän maan. Tämä lupaus on näköjään antisionisteilta "unohtunut".

Tänään on Jordanian kuningaskunta vähintään 83% palestiinalainen ja sen tulisi olla Palestiinan valtio – mutta nyt tätä ei hyväksytäkään sellaiseksi. Hashemiitit ottivat haltuunsa Transjordanian ja hallitsivat sitä – mutta miksi? Siksi, että milloinkaan ei ole ollut sellaista kansallista yhteisöä joka olisi tunnettu ”Palestiinan kansana”.

Vastauksena arabien jatkuvaan uhkailuun ja terroriin YK vuonna 1947 jakoi jäljellä olevan 20% alkuperäisestä mandaatista siten, että muslimeille tarjottiin alueet jotka tunnetaan nykyään nimellä Länsiranta ja Gaza. Nämä alueet olivat 3000 vuoden ajan nimeltään Juudea ja Samaria. Tässä esityksessä juutalaisille jätettiin puolustuskelvoton kaistale maata kotimaaksi. Juutalaisille osoitetusta maasta 60% oli aavikkoa. Mutta juutalaiset kävivät työhön ja saivat aavikon kukoistamaan.v

Mitä tekivät muslimit Länsirannalla ja Gazassa? He saivat miljardeja dollareita USA:lta, YK:lta, Euroopalta ja Israelilta taloudelliseen kehitykseen. Lähes kaiken PLO ja muut terroristiorganisaatiot käyttivät aseisiin ja terrorihyökkäyksiin. Loput menivät Sveitsiin korruptoituneen palestiinalaisjohdon pankkitileille. Palestiinalaishallinto ei koskaan rakentanut infrastruktuuria palestiinalaisvaltiota varten.

Juutalaisilla on ensimmäistä kertaa 2000 vuoteen jälleen oma valtio vanhalla paikallaan. Vaikka se edustaa vain alle yhtä prosenttia Lähi-idän maista, se oli ja on edelleen muslimeille mahdoton hyväksyä. Muslimiveljeskunnan perustaja Hassan el Banna sanoi v. 1948 ”Jos juutalaisvaltio toteutuu niin arabit ajavat keskuudessaan elävät juutalaiset mereen”. Todellakin, 800 000 juutalaista karkotettiin arabimaista.

Jo silloin kun juutalaisilla ei ollut lainkaan maata, muslimit uhkasivat tuhota heidät ja ajaa heidät mereen. Kuinka juutalaiset nyt uskoisivat että arabit eivät yrittäisi tuhota Israelia, jos Israel antaisi pois maan jota YK turhaan tarjosi arabeille v. 1948? Arabien tavoite on edelleen Israelin tuhoaminen, kuten he itse sanovat olivatpa sitten Fatahin tai Hamasin edustajia.

Lähi-idän konflikti ei ole aluekiista vaan kiista Israelin olemassaolosta. Vaikka muslimit koettavat oikeuttaa sotaansa Israelia vastaan sanomalla että juutalaiset varastivat heidän maansa ja sitten miehittivät sen, faktat osoittavat nämä väitteet perättömiksi. Toukokuun 15. päivä 1948, päivää Israelin itsenäisyysjulistuksen jälkeen, hyökkäsi 5 arabivaltiota saman aikaisesti vastasyntyneen valtion kimppuun. Hyökkäävät arabikansat kehottivat Israelin alueella eläviä arabeja pakenemaan kodeistaan. He lupasivat teurastaa juutalaiset muutamassa viikossa, ja sitten arabit voisivat palata koteihinsa sekä ottaa haltuunsa sotasaaliin joka oli jäänyt jäljelle.

Ympäröivät arabivaltiot eivät onnistuneet pitämään lupaustaan. Vastoin kaikkea todennäköisyyttä juutalaiset pitivät pintansa. Vuonna 1978 Palestiinalaishallinnon presidentti Mahmoud Abbas kirjoitti ”arabiarmeijat saapuivat Palestiinaan suojellakseen palestiinalaisia sionistiselta tyrannialta, mutat sen sijaan ne hylkäsivät palestiinalaiset, pakottivat heidät maanpakoon ja jättämään kotimaansa, ja pakottivat heille poliittisen sekä ideologisen saarron, heittäen heidät samanlaisiin ghettoihin joissa juutalaiset elivät Euroopassa”.

Sadat tuhannet arabit kuitenkin pysyivät Israelissa eivätkä lähteneet. Tänään näillä arabeilla on Israelin täysivaltaisina kansalaisina enemmän vapautta ja oikeuksia ja demokratiaa kuin arabeilla missään muslimivaltiossa.

Egyptin, Babylonian ja Persian imperiumit hallitsivat Palestiinaa aikansa ja sitten häipyivät historian roskakoriin. Kreikkalaiset ja roomalaiset seurasivat ja myös he ovat menneet; muut kansat ovat nousseet tilalle ja hallinneet Palestiinaa aikansa, kadoten sitten historian hämärään.

Juutalaiset näkivät niiden kaikkien nousevan, kestivät niiden valloitukset ja hallinnon ja sorron, ja näkivät niiden taas katoavan. Osa juutalaisista hylkäsi kansansa perinnön ja perinteet ja sulautui muihin kansoihin kuten Palestiinan arabien eräät esi-isät, mutta juutalaisten vahvin ydinjoukko pysyi Palestiinassa kansallista perintöään vaalien.

Nyt juutalaiset ovat kansana palanneet takaisin useina laajoina muuttoaaltoina jotka alkoivat v. 1881. Oleellista on tuntea historia tältä osin, samoin kuin on tärkeää tuntea taustalla olevat lait ja sopimukset.

Tänä päivänä Israel on Lähi-idän ainoa demokraattinen valtio. Sitä vastaan hyökätään ja siltä vaaditaan täydellisyyttä jota ei muilta demokratioilta vaadita. Toivottavasti kuitenkin asiat osataan jatkossa suhteuttaa toisiinsa järkevämmällä tavalla. Neljä kohtaa rauhan saavuttamiseksi Lähi-idässä:

1. Demokratia ja perustuslaillisesti (vast) taatut kansalaisoikeudet muslimi-/arabimaissa.

2. Kaiken vihakiihotuksen lopettaminen Israelia ja länsimaita vastaan.

3. Koulutussysteemin ja koulutusmateriaalin järjestäminen, joka käsittää opetuksen suvaitsevaisuudesta ja kunnioituksesta kaikkia uskontoja, rotuja, kansallisuuksia ja naisia kohtaan.

4. Monenkeskeinen julistus että aseellinen konflikti on ohi; tätä varten on olemassa tiekartta-rauhansuunnitelma.

Isarel on aina halunnut rauhaa eikä ole koskaan aloittanut sotaa. Sodan aloittivat arabit vuonna 1948 eikä se sota ole vieläkään ohi. Vain juutalaisvaltion tunnustaminen ja siihen kohdistuvan terrorin lopettaminen voi tuoda rauhan kaikille osapuolille ja saada aikaan kaikille hyväksyttävän aluejaon Palestiinassa."
(kopioitu toisesta tekstistä)