Hamasin juoksupojat

Uusi Suomi Puheenvuoro

HeliHartikainen
Kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta

(Teksti ja linkit löytyy alla olevasta linkistä)

YK, EU ja valtamedia kunnostautuivat jälleen Hamasin juoksupoikina
20.5.2018 02:20 Heli Hartikainen Gaza Hamas Israel Media Mellakat ilmoita asiaton viesti


YK, EU ja läntinen valtamedia epäonnistuivat - jälleen kerran - löytämään oikean syyllisen Gazan rajamellakoihin ja niiden myötä tulleisiin uhreihin. Noilla instansseilla ei ilmeisesti ole olemassakaan kuin yksi sormi ja sekin jäykistyneenä samaan asentoon osoittaen Israelia Hamasin päästessä kuin koira veräjästä.

Perinteisesti YK:n elimiä ja niiden kannanottoja on voinut arvostaa mutta ajan myötä, kun islamilaiset maat ovat kaapanneet YK:n elimet, joita he käyttävät hyökkäämään vain ja ainoastaan Israelia vastaan, YK:sta on tullut epäoikeudenmukainen, epäluotettava ja hyödytön turhake.

Hiljattain YK: n yleiskokous valitsi Qatarin, Kongon ja Pakistanin jäseniksi ihmisoikeusneuvostoonsa, jossa jo entuudestaan oli esim. Saudi-Arabia, Kiina, Kuuba ja Venezuela. Toisin sanoen Sharia-lakeja harjoittavat maat on valittu ihmisoikeuksien vahtikoiriksi! Jopa Iranin kaltainen maa on saanut ”istuimen” YK: n ihmisoikeusneuvostossa. Iran, jossa naisia edelleen kivitetään kuoliaiksi ja homot teloitetaan julkisesti. Yleisesti on tiedossa, millaiset vakavat ihmisoikeusrikkomukset ovat arkipäivää näissä edellä mainituissa maissa. Silti YK:n resoluutioita valmistuu liukuhihnatyönä vain Israelia vastaan, muiden maailman maiden - puppets of the show – toimiessa vain kumileimasimina; johtuneeko tietämättömyydestä, välinpitämättömyydestä vai islamin pelosta. Tuollaista politiikan tekoa ei kuitenkaan voi arvostaa sentin vertaa.

YK: n Israelin vastaisuudella on myös muita puolueellisia tukijoita. Tässäkin konfliktissa on kuunneltu YK: n ihmisoikeusneuvoston (UNHRC) erityisraportoijaa Michael Lynkiä, joka on jäsenenä "Palestiinan tiedekunta” nimisessä ryhmittymässä (F4P), joka taas on osa laajempaa Israelin vastaista BDS liikkeeseen linkittyvää ryhmää. Eipä siis ihme, että hänen ”raportin”-nimiset kertomuksensa ovat yksipuolisia korostaen ihmisoikeusneuvoston kroonista Israelin vastaisuutta. BDS (boycott& sanctions&divestment) -liikkeellä on yhteys terroristijärjestöihin. Sen taustalta löytyy Council of National and Islamic Forces in Palestine, joka on kattojärjestö sellaisille EU:nkin terrorijärjestöiksi määrittelemille järjestöille kuin Hamas, Islamic Jihad ja Popular Front for the Liberation of Palestine. Suomessa BDS -liikettä edustaa mm. Kirkon ulkomaanavun ja Suomen hallituksen rahoittama EAPPI sekä ICAHD. Eli tässäkin Suomen pitäisi tarkistaa, mihin muuhun rikollistoimintaan kuin vihakasvatuksen ja väkivaltaan kiihottamisen tukemiseen isänmaamme varojamme jakelee.

Ne, jotka väittävät (mm. YK, EU valtamedia), että Israelin puolustusvoimien (IDF) ei olisi pitänyt turvautua koviin ammuksiin Gazan mellakoissa, itse asiassa väittävät, että sotilaiden olisi pitänyt odottaa, kunnes katastrofaalinen skenaario olisi toteutunut.

”Nykyään kansainvälisessä oikeudessa on hyväksyttyä, että kovia ammuksia voidaan käyttää vakavan kuoleman tai loukkaantumisuhkan vuoksi ja joissa mikään muu keino ei ole onnistunut vastaamaan uhkaan. Ei ole mitään vaatimusta, että uhkan pitää olla "välitön" - pikemminkin tällaista voimaa voidaan käyttää siinä vaiheessa, kun tilanne on niin uhkaava, että välivaihetta ei ole, jolloin aggressiivinen toiminta voitaisiin estää ennen kuin siitä väistämättä on tulossa ”välitön” uhka.” (brittieversti Richard Kemp)

Tässä tapauksessa Hamasin tarkoituksella luomissa mellakkaolosuhteissa kyse oli nimeen omaan siitä. Israel varoitti monen median välityksellä, että raja-aita-alue on sotilasaluetta, jonne on pääsy kielletty. IDF pudotti myös lentolehtisiä varoittaen gazalaisia tulemasta mellakka-alueelle. IDF käytti varoituslaukauksia ja kyynelkaasua, mikä on normaali tapa hajottaa mellakoita, se käytti tuulikoneita häivyttämään renkaiden poltosta syntynyttä myrkyllistä ja näkymiä estävää savua yms. Mikään näistä ei tehonnut.

Jos terroristit olisivat onnistuneet murtamaan raja-aidan niin, että tuhannet mellakoitsijat olisivat rynnänneet Israelin puolelle, kuolemanuhka olisi ollut välitön niin sotilaille kuin muutaman sadan metrin päässä oleville siviiliasutuksille. IDF ampui vain ne henkilöt, jotka aiheuttivat suurimman uhkan ja kuten olemme kuulleet Hamasin omasta tiedotuksesta, 80 prosenttia kuolleista oli Hamasin tai Islamic Jihadin taistelijoita. Israelin tiedustelupalvelun tiedoista oli jälleen suuri hyöty. Muita uhkaavia mellakoitsijoita IDF ampui vain haavoittavasti. Joten ”massamurha” syytökset tässäkin konfliktissa ovat suorastaan törkeitä.

Sohvalta on helppo tuomita mutta kukaan näistä YK:n, EU:n tai muista virkamiehistä/poliitikoista tai muista ”asiantuntijoista” ei toistaiseksi ole esittänyt mitään toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia toimintatapoja estää väkivaltainen tunkeutuminen Israelin puolelle, joka oli ”paluumarssin” tavoite.

Hamasin tärkeänä strategisena tavoitteena oli - niin kuin kaikissa aikaisemmissakin konflikteissa - voittaa medianäkyvyyttä saamalla Israel tappamaan mahdollisimman paljon gazalaisia niin, että otsikot alkavat aina ja päättyvät usein uhrien lukumäärään. Hamas lähettää tarkoituksellisesti naisia ja lapsia etulinjaan, kun taas heidän omat taistelijansa piiloutuvat näiden ihmisten selän taakse. Hamasin johtajat ovat pitkään tunnustaneet tämän taktiikan. Palestiinan lakiasäätävän neuvoston Hamasin jäsen Fathi Hammad ilmoitti jo vuonna 2008: "Palestiinalaisille kuolemasta on tullut teollisuus, jossa naiset, lapset, mujahideenit ja vanhukset kunnostautuvat, joten he ovat muodostaneet ihmiskilpiä näistä ihmisistä haastaakseen sionistisen ”pommikoneen”. Tällä tavalla me kerromme sionistiselle viholliselle: "me haluamme kuolemaa yhtä paljon kuin te haluatte elämää".

Läntinen valtamedia ei ole tässäkään konfliktissa uskaltanut ottaa esiin Hamasia terroristijärjestönä eikä analysoida sen taktiikkaa eikä sitä, mitkä olivat sen todelliset tavoitteet Gazan mellakoissa, niin kuin kaikissa aikaisemmissakin Hamasin organisoimissa konflikteissa. Ei, vaikka Hamasin johtajat itse ovat julkisesti tavoitteensa kertoneet: juutalaisten tuho ja koko Israelista Palestiina. Eli natsi-ideologian mukainen ”final solution”.

Asettumalla Hamasin puolelle tuomitsemalla Israelin YK, EU ja valtamedia oikeuttavat ja vahvistavat edelleen Hamasin strategiaa. Mikään näistä tahoista ei ole tuominnut eikä edes nuhdellut Hamasin taktiikkaa; ei terroritunneleiden rakentamista (oman kansansa hyvinvoinnin kustannuksella), ei tuhansien poltettujen kumirenkaiden aiheuttamia ympäristömyrkkyjä, ei israelilaisten viljelyspeltojen polttamista ym. aineellista tuhoa, kuten miljoonien eurojen arvoisten humanitaarisen avun rakennuksen, Israelista Gazaan johtavien kaasuputkien ja sähköjohtojen tuhoamista Kerem Shalomissa. He eivät myöskään ole tuominneet lasten tuomista vaaralliselle mellakka-alueelle eikä myöskään sitä, että terroristit tuhosivat raja-aitaa, käyttivät tuliaseita ja asettivat pommeja raja-aidan viereen ja antoivat julkisia uhkauksia kuten Hamasin Gazan johtaja Yahya Sinwar. Hän julisti arabimediassa, että he ryntäävät Israeliin, ”repivät israelilaisten sydämet” ja ”syövät israelilaisten maksaa”. Käydessään mellakka-alueella hän muistutti, että ”vihollisen kanssa ei tehdä rauhaa eikä kukaan voi pakottaa meitä tekemään rauhaa.” Viime vuoden lopulla Sinwar sanoi, ettei kukaan pysty pakottamaan heitä tunnustamaan Israelia. ”Me keskustelemme siitä, milloin pyyhimme Israelin pois. Kukaan ei voi riisua Hamasia aseista”.

Miksi siis YK, EU – Suomikin - ja valtamedia pelaavat jatkuvasti Hamasin pussiin? Jokin tässä hommassa mättää pahimman kerran eikä se ole Israel.