"Tuntematon sotilas"

Minun isäni oli myös ihan todellisessa sodassa. Ja kertoi sodasta kotiin palattuaan eli sodan loputtua. Ja aina kun meille tuli naapureita kylään tai he kävivät kylillä sodasta puhuttiin. Ja me lapset kuulimme siitä todella paljon.
Minun oma kokemus sodan julmuudesta oli vain ja ainoastaan kertomusten kuulijan osa. Mutta minulle siitä jäi sellainen painajaisunien muodossa.
Näin usein painajaisia pommikoneista tai laskuvarjomiehistä, jotka laskeutuivat kotipihaamme. Pommikoneiden jylinä jo aiheutti pelkoa.
Painajaisunia kesti tuonne vuoteen 1977, jolloin annoin elämäni Jeesukselle. Uskoontulon myötä painajaiset loppuivat.
Kiitän siitä Jumalaa!

Monissa perheissä sodasta ei ole puhuttu ollenkaan, vaan se on sitten ilmennyt alkoholisoitumisena ja riitoina.

Vaikeistakin asioista täytyisi puhua, jolloin ne traumaattiset kokemukset voi jättää taakseen. Puhua, puhua ja puhua.

****

Vielä on tulossa sotia, mutta on saarnattava evankeliumia kaikille kansoille! Evankeliumi vapauttaa ihmisiä pelon vallasta.

Mark. 13:7-10
13:7 Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu
13:8 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.
13:9 Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille.
13:10 Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille.