Eija Kärkkäinen
Päivän mietteitä luetusta: Hylkääminen näyttää olleen jokapäivä läsnä Jeesuksen elämässä. Hän tiesi, ja kertoi lähimmilleen siitä, minkä tiesi vielä joutuvansa kokemaan ennen ylösnousemistaan. Silti ei perääntynyt johtuen rakkaudesta Isään, jolla on rakkaus meitä varten.
Kun tiedostan tämän, voin edessä olevan ilon tähden kestää hylkäämisen, yhdessä Hänen kanssaan.
Mikäli olen Jeesuksen seuraaja hyväksyn myös ristin kantamisen, koska elämän löytyminen kätkeytyy juuri tähän paradoksiin, enkö voi välttyä tästä.
Ko. Raamatun kohta kertoo tässä Jeesuksen olleen vetäytyneenä opetuslasten kanssa yksinäisyyteen. Ehkä hän myös nautti heidän seurastaan, vaikka uskottu asia oli heille vaikea.
Tämä Jeesuksen Kokemus yksilönä voi vaikuttaa eheytymistä hylkäämisen haavoista, koska tiedän, etten ole asian kanssa yksin. Hän siis tietää, miltä hylkääminen tuntuu ja lohduttaa. Hänen haavojensa hinnalla minä olen parannettu. Veri, joka näistä haavoista vuoti, on puhdistuslääke vihasta, katkeruudesta, anteeksiantamattomuudesta. Voimme myös lohduttautua ystävien seurassa ja ymmärtää, että maailma ei tule hyväksymään ristiä, vaan jatkaa hylkäämistä.
Miten on? Sopiiko tämä sinulle, sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka voittaisi omakseen koko maailman, mutta saattaisi itsensä tuhoon ja turmioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti