Erikoista opetusta apostolilta?

Eija Kärkkäinen

Fil.3:12-17
3:12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
3:13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
3:14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
3:15 Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
3:16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
3:17 Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.

Erikoista opetusta apostolilta? (fil 3:12)

Sanoo ensin, ettei ole tullut täydelliseksi, mutta sitten jakeessa 15 " niin monta kuin meitä on täydellistä" . Mikä on tämä paradoksi?

1kor 2:6 hän taas puhuu täydellisten seurassa.
Myöhemmin kertoo "täydellisestä" elämästään fariseuksena, mutta pitääkin sen roskana JEESUKSEN TUNTEMISEN RINNALLA!

MIKSI toistuvasti palaan tähän?
Koska itse olen (pelkäämpä, että on muitakin) päätynyt suorittamaan kelpaamista, ensin ihmisille, mutta myös Jumalalle. Vääränlaisesta pelosta, itsesäälistä, ylpeydestä epäilystä ym. käsin. Yrittänyt riittää itsenäni, hyvän- ja pahantiedonpuusta syöneenä, ilman täydellistä luottamusta Elämänpuun hedelmään. Lain ja armon sekasotkussa, vaatimalla ensin itseltäni.

Sana parannuksen tekemisestä tuntuu suorittamiselta, yritytykseltä kelvata, muita parempana pitämiseltä väärin perustein, itsensä hylkäämiseltä. Tätä ei ole Jumalan rakkaus, eikä evankeliumi.

Kun olemme Kristuksessa, meillä on kaikki! Epätäydellisyytemme mahtuu armoon, Kristuksen sovitustyöhön ei voida lisätä mitään omaa, koska Hänessä olemme täydellisiä, kuten Paavalikin toteaa! Muuttamalla jotain "järjestystä, minkä vuoksi joku voi pitää itseään muita vslveutuneempana ei ulkoisin keinoin ole myöskään "parannusta". Se , että erottautuu muusta, saattaakin pohjautua pettymykseen, joskus jopa ylpeyteen ja kapinaan. Laulussakin sanotaan: on vaikeata rakastaa, mut oppivani soisin.

Kristukselle antautuminen merkitsee avoimuutta Pyhän Hengen (Isän ja Pojan) äänen kuulemista ja kokonaista Raamatun ilmoituksen avautumista. Tässä olemme matkalla kaikki, mutta niin täydellisinä ja vajavaisina ❤️ Isän poikina ja tyttärinä ❤️🧡💛