Elämäni kertomus!

Kasvoin maalaistalossa seitsemäntenä lapsena, minun jälkeeni tuli vielä yksi eli kuopus.
Työtä oli paljon kaikille lapsille isän ja äidin perheessä.
Vanhin oli sisareni joka syntyi 1932 ja minun syntymävuoteni oli 1946.
Isäni oli ollut sodassa koko ajan myös talvisodassa ja sota päättyi 1945.

Isä kertoili aina naapureiden kanssa sotajuttuja ja tarinoita, se oli tietysti jännää, mutta myös pelottavaaa.
Sitten kun olin jo muutaman vuoden ikäinen tarinat jatkui...
Minulle unimaailmassa tuli kauhu-unia, joissa tapahtui vaikka mitä
Monta kertaa unessa lentokoneet lensi ja sotakoneet tippui.
Nämä painajaisunet jatkui niin kauan kuin tulin uskoon.

Uskoontulon jälkeen painajaisunet loppui kuin seinään ja pääsin niistä eroon.
Se oli 11.9.1977 eli syksyllä tulisi 49 vuotta siitä kun sain elämäni antaa Jeesukselle ja se oli elämäni paras ratkaisu.

Elämä jatkui tavallistarataa koulunkäynteineen ja rippikoiluineen Kaavin kirkolla, jonne oli matkaa 33km kotipaikaltani.
Maalaistalon työt jatkuivat entiseen tapaansa. Maanviljelystä, karjanhoitoa jne. Olin Isän apuna, monet veljistäni ja siskoistani menivät opiskelemaan ammatteihinsa.
Nuorin veljistäni pääsi opiskelemaan ja hänestä tuli ylioppilas.
Hän ongin ainoa valkolakkinen. Ja opiskeli myöhemmin Sosionoomiksi ja pääsi Kelan johtajaksi eräälle paikkakunnalle.

Minun tieni vei ammattikouluun Kuopioon eli Pohjois-Savon Ammattioppilaitokseen.
Siellä menin auto-ja rakennuslinjalle opiskelemaan maalaamista. Se oli huono ratkaisu, mutta kun pääsin pois kotoa se riitti sillä hetkellä motiiviksi elämääni.
Elämäni työt alkoi sitten Varkaudessa, Varkauden Auto oyn palveluksessa. Automaalarina ja sitä työtä teinkin muistaakseni 9 vuotta. Välillä kyllä maalasin talojen sisäpuolella.

Automaalaus oli rankkaa työtä, sillä silloin ei olleet suojaukset vielä oikein muodissa. Hengitysongelmat olivat valtava taakka. Ihottumaa ja muita hengitysongelmia ja palkkaus kehnoa..
Erosin erään toisen työkaverin kanssa tästä työstä.

Hän jatkoi toiseen työpaikkaan automaalariksi, mutta minä en enää etsinyt automaalarin paikkaa,
Muutaman kuukauden jälkeen pääsin siistimpään työhön Varkauden Osuusmeijerin palkkalistoille Varstonhoitajaksi.

Osuusmeijerillä työskentelin yli 13 vuotta sitten monissa eri tehtävissä mikä vain oli hyvää vaihtelua. Mm pakkasin maitotaloustuotteita koneella.
Ja toisessa varastossa työskentelin, sitten minua kysyttiin mukaan tienpäällystyshommiin ja siellä olin parina, kolmena kesänä töissä.
Sen jälkeen rakennushommissa mm Varkauden Asuntomessualueella rakentamassa Karjalaistaloa.
Siellä se on pystyssä vieläkin.

Sitten hain Varkaudessa aikuiskoulutukseen lastenhoitoalalle ja pääsin opiskelemaan kaksi vuotta Sosiaalialankouluun.
Minun oma ajatukseni oli se, että hankin tietoa lapsista, sillä minulla itselläni ei ole siunaantunut lapsia.
Mutta koska Varkaudessa ei ollut lastenhoitajille uusia paikkoja tullut, niin työhön pääsivät vain he, jotka olivat jo olleet työssä, mutta hankkivat lisäoppia työhönsä.

Minun osakseni tuli vain muutamia työllistymistä vaativia jaksoja. Sekä harjoitusjaksoja erilaisissa tehtävissä.Mm Kuoppakankaan koululla ja parissa Päiväkodissa sekä Kinnulan erityiskodissa.
Opiskeluaikana seminaarityönä tein Adoptiolapsista työn. Jota en kuitenkaan itse päässyt toteuttamaan eli jatkui lapsettomuus...

Muutamia jaksoja elämässä olen välillä ollut työttömänäkin, mutta en ole valikoinut kovin paljoa työpaikkojani. Sillä leipää oli saatava pöytään.

Vuonna 1994 tapahtui elämässäni käännös hyvään suuntaan. Menin naimisiin uskovaisen naisen kanssa ja nyt ollaan oltu yhdessä 32 vuotta.
Olin ollut naimisissa jo aiemmin, mutta se päätyi eroon yli kahden kymmenen vuoden jälkeen.

Jumala on kuljettanut meitä, kun olemme rukoilleet johdatusta.
Olimme myyneet asuntomme ja asuimme myymässämme talossa vuokralla. Olimme siihen aikaan Varkauden Helluntaiseurakunnassa jäseninä.
Vaimoni oli saanut työpaikan Varkaudessa LKA:n myymälänhoitajan paikan ja erään kerran matkallamme Kuopiosta Varkauteen tullessamme soi puhelin ja meille tarjottiin työpaikkaa Pääkaupunkiseudulle.
Ja me innostuttiin siitä ja Eija sai myymälänhoitajan paikan Soukan Lkan myymälänhoitajaksi ja minä sain työpaikan Iso Roban LKA:n autonkuljettajaksi.
Elämä muuttui kertaheitolla. Sillä Herra oli suunnitellut sen jo aiemmin ja kaikki järjestyi ennalta suunnitellun asioiden järjestämiseksi. Meille olikin jo profetoitu: Te muutatte eteläsuomeen!
Mehän olimme vapaat lähtemään kun asuntokin oli jo myyty ja mikään ei estänyt meitä lähtemään.
Asunnon etsiminen alkoi ja tehtiin sopimus lehtitietdon varassa ilman katsomatta asuntoa etukäteen. Luotimme välittäjän sanaan ja niin pakkasimme kipsumme ja kampsumme autoon ja matkasimme Espooseen asumaan.
Asunto oli juuri sellainen mitä oli kerrottu ja sijaitsi Leppävaarassa Vallikalliolla. Kehä ykkösen läheisyydessä.

Työ oli raskasta huonekalujen kantamista ylös ja alas kerrostaloissa, joissa ei ollut hissiä.
Oltuani noin kolme vuotta siinä työssä tuli ajatus vuorotteluvapaasta ja sainkin noin vuoden vapauden siitä työstä.
Jumalalla oli jo uudet suunnitelmat toteutumassa kohdallamme.

Pääkaupunkiin muutettuamme etsimme johdatusta mikä olisi meidän paikkamme hengellisessä kodissa ja Jumala johdatti meidät Citysiioniin Helsingissä.Siellä oli silloin pastoreina Seppo Pehkonen ja Paavo Järvinen.
Pääsimme melko heti myös ylistämään ryhmän kanssa jotka siellä palveli.

Myöhemmin olimme mukana Seppo Pehkosen uudessa Helsingin Cityseurakunnassa, jossa mukaan lähti parikymmentä ihmistä, meidän lisäksi (josta Seppo ei maininut meitä julkaisemassa kirjassaan).
Jumalan johdatus oli kuitenkin meillä selvääkin selvemmin olla oppimassa erilaisissa seurakunnissa ja miten niissä toimitaan.

Seuraavaksi Jumala johdatti meidät Keravan Cityseurakuntaan, Seppo Kohvakan luotsaamaan seurakuntaan. Olimme todella oppimassa ja jossakin vaiheessa meidät siunattiin lähtemään Varkauteen kuulostelemaan ja aloittamaan Cityseurakunta Varkaudessa.
Tämä tapahtuikin siinä vaiheessa kun olin anonut vuorotteluvapaata Lka:n työstä.

Vuorotteluvapaa alkoi 2001, olimme molemmat tällä reissulla, sillä vaimoni oli jäänyt pois jo aiemmin Soukasta ja olimme vapaat lähtemään Jumalan kutsusta.
Rukoilimme ja kysyimme johdatusta, miten tulisi toimia. Eräässä keskustelussa ennestään tuttujen ystäviemme kanssa ollessamme syntyi ajatus perustaa seurakunta Varkauteen!
Meille Jumala oli puhunut Kotiseurakunnan aloittamiseta Varkauteen, mutta toisten mielestä kuitenkin oli selkeämpää aloittaa Varkauden Cityseurakunta, joka sitten tapahtuikin 2001 huhtikuussa.
Alkuun kokoonnuimme kodissamme Kangaslammilla, Kangaslammin kunta liitettiin Varkauden kaupunkiin myöhemmin.
Myöhemmin vuokrattiin tilat Varkauteen Kauppakatu 10
Tässä toimimme noin viisi vuotta ja sitten etsimme suurempaa tilaa ja vuokrasimme tilat Kauppakatu 62, Varkaus, seurakunta kokoontui Varkaudessa meidän johtamana noin noin 5,5 vuotta.
Alusta alkaen meidän suunnitelmassa oli myös auttaa vähävaraisia ja kävimme Kaupoista leipää, jota jaettiin ihmisille, jotka kävivät hakemassa leipää seurakunnasta. Myöhemmin Kauppakatu 62 tiloissa ruokittiin kerran viikossa ruokaa noin 30-50 hengelle. Alkuun puhuttiin sanaa ja sen jälkeen jaettiin ruokaa.

Meidän suunnitelmat poistua Varkaudesta toteutui sitten noin 2006 ja seurakuntaan jäi joitakin ihmisiä tekemään työtä Varkaudessa,
Palasimme Keravalle Keravan Cityseurakuntaan,
Siellä oli Kohvakan tilalle tullut Seppo Pehkonen luotsaamaan Helsingin Cityseurakunnan lisäksi tätä seurakuntaa.
Ja tutkimaan ja rukoilemaan kuka jatkaisi sitä seurakuntaa?!

Matka jatkui meidän kohdallamme, josta kertonen joskus myöhemmin.
Mutta elämä on ollut antoisaa ja vaihtorikasta oppimista elämään Jumalan kanssa....., matkan jatkuessa edelleen....