Uskovan elämä rakentajana

Eija Kärkkäinen

Muutama miete tälle päivälle Jumalan valtakunnasta maan päällä, osuudestamme rakentajina:
.Jumalan valtakunta on vanhurskautta (lahjavanhuskautta Jeesuksen sovitustyön ja ylösnousemuksen tähden), rauhaa (armossa), iloa (pelastuksesta) Pyhässä Hengessä.

Rakentajina, Jumalan lapsina, nautimme näistä eduista, mutta kutsuttuina työhön.

Maailmasta, lihan ja veren perinnöstä johtuen työ ja vaivannäkö kuulostaa usein raadannalta ja vastenmieliseltä. Poliittisesti pyritään oloja parantamaan, kuten suomalaisina on totuttu jopa niin, että tämä viesti kantautunut maailman ääriin asti.
Miten on onnistuttu ilosanoman viemisessä maan ääriin asti?

Mistähän periytyy sellainen ajatus, että onnistuisimme merkittävästä"asemasta" käsin? Varsinainen työ on tehty Golgatalla, meidän vain tulee seurata Hänen johdossaan Hänen esimerkkiään, voima ja luontaisedut tulee "firman" puolesta.

1 kor 3 opettaa jotain tästä rakentamisesta 1-12, jatketaan rakennustarpeista, 13-15 jälkitarkastuksesta.
Välihuomautuksena: perustus pelastus uskossa Jeesukseen, ei varsinaisesti ollenkaan pelastuskysymys, vaan palkan maksu.

Jos tarkoitus päästä palkoille, kannattaa rakentaa palamattomista aineista; kulta, hopea ja jalokivet.
Olisiko niin, että nämä ovat ne ennalta valmistetut Jeesuksen edeltäraivaamat teot, Jeesuksen teot evankeliumin työssä.

Emme siis tavoittele asemaa johtopaikoilla tai ihmisten silmissä arvostusta. On kyse työstä arjessa omalla paikallamme, usein vaivannäöstä, väärinymmärrettyinä olemisesta, pilkasta, jollekin jopa marttyyriudesta.

Olisiko palavat aineet, puu ja olet jotain omatekoista, aseman tavoittelua tms. Jää nähtäväksi.

Ohjeeksi ajattelen Raamatun sanaa ja keskustelua Mestarin kanssa rukouksessa. Hän itse kyllä korottaa antamalla vaativampia tehtäviä, mutta kouluttaa niin, ettei aina tunnu kivalta. "Jokainen istutus, mikä ei ole Hänen istuttamansa, pitää repiä pois juurineen."

Emmehän vain ole passivoituneet lepäilemään "karjatarhojen vaiheilla" , pyytämään lisää lisää, kuluttaaksemme sen himoissamme? Ehkä ajatellen, että tämä kuuluu minulle Jumalan lapsena? Keskitymmekö ehkä tutkimaan tai ennenaikaisesti tuomitsemaan toistemme tekoa, tietämättömänä kaverin tehtävästä.
Yhtä kaikki: Jumala on rakkaus, kateuteen asti halajaa henkeä, jonka meihin laittoi. ARMOSTA TE OLETTE PELASTETUT, ETTE ITSENNE KAUTTA, SE ON JUMALAN LAHJA.

Armo ja rakkaus ei lopu niin kauan kuin täällä olemme. Elämme armosta armon ajassa. Huomisesta emme tiedä, tänään auttaa HERRA! TÄMÄ HERRA ON KRISTUS, JEESUS , JUMALAN POIKA, JOKA TULI IHMISEKSI TYÄTTÄMÄÄN KAIKEN JUMALAN TAHDON JA VANHURSKAUDEN.
Hinta ei ollut halpa. On kultaa , hopeaa ja jalokiveä! ❤️🧡💛💚💙